Me tiedetutorit saimme tehtäväksemme ohjata Itämeri-kurssilaisten eli biologian 6. kurssin opiskelijoiden vesinäytteiden analysointia lokakuun toisella viikolla. Biologian kurssin opiskelijat olivat valinneet näytteenottopaikat digitaalisesti Google Maps -palvelun avulla.
Ennen ohjaustunteja perehdyimme kuitenkin itse vesianalyysien tekemiseen kemian opettajan johdolla. Vesinäytteiden tutkimiseen tarvitsimme tietysti vesinäytteet, joita Itämeri-kurssin opiskelijat olivat siis noutaneet eri paikoista Helsingin edustalta, Itämeren rannoilta. Lisäksi saimme yliopistolta käyttöömme ns. vesisalkut, jotka sisälsivät tarvittavia reagensseja ja välineitä.
Kuvat 1 ja 2. Vesisalkun sisältämiä reagensseja ja mm. happipitoisuuden määrittämiseen tarkoitettu titrauspipetti
Määritimme vesinäytteiden pH:n, nitraatti-, nitriitti-, fosfaatti- ja ammoniumionipitoisuudet sekä happipitoisuudet. Eri ionien pitoisuudet, samoin kuin happipitoisuus mitattiin milligrammoina litrassa näytettä.
Jaoimme opettajien kanssa Itämeri-kurssin opiskelijat 2-4 opiskelijan ryhmiin. Kussakin ryhmässä yksi tiedetutor toimi ohjaajana. Selitimme aluksi, mitä kerätyistä merivesistä analysoimme ja muistutimme opiskelijoita kirjaamaan tulokset, joiden pohjalta Bi6-kurssin opiskelijat saattoivat sitten tehdä mahdollisia johtopäätöksiä tai pohdintoja Itämeren tilasta.
Kuvat 3, 4 ja 5. Merivesinäytteiden analysointi on alkamassa – mm. nitraatti-ionipitoisuus on selviämässä.
Oheisessa taulukossa on koottuna opiskelijoiden tulokset; ensin 10 ryhmän vesianalyysien tulosten vaihteluvälit ja kaikista tuloksista lasketut keskiarvot.
HUOM! Keskiarvoista ammoniumionipitoisuutta määritettäessä yhden ryhmän tulos on jätetty ulkopuolelle, mikä vaikutti keskiarvoon. Jostain tuntemattomasta syystä pitoisuudelle oli saatu kaksi erilaista arvoa, joten tulos hylättiin kokonaan.
Kuvat 6 ja 7. Happipitoisuuden analysointi on käynnissä.
Kuvat 8 ja 9. Tiedetutorit osaavat asiansa ja reagenssit toimivat. Itämeri-kurssin opiskelijat oppivat opiskelijakavereiltaan.
Pohdintaa
Merivedestä saadut analyysitulokset voivat vaihdella suurestikin, koska eri alueilla meriveden laatu on hyvin erilainen – toiset alueet voivat olla saastuneempia kuin toiset. Tähän vaikuttavat mm. laivaliikenteen määrä, asutustiheys, lähistöllä oleva teollisuus tai moottoriajoneuvoliikenne.
Voi myös olla, että veden säilytyksessä käytetyt pullot eivät olleet riittävän hyvin puhdistettuja, jolloin niistä saattoi liueta näytteeseen ylimääräisiä, tuloksia häiritseviä aineita. Lisäksi on hyvä ottaa huomioon, että vesinäytteitä otettaessa veden laatuun ja koostumukseen vaikuttavat esim. sääolosuhteet, meriveden virtaus, tuulesta ja meren-käynnistä aiheutunut veden sekoittuminen, lämpötila ja se, kuinka syvältä näytteet saadaan otetuksi.
Vuodenaika ja sää vaikuttavat myös meressä vallinneeseen eliöstöön. Päivinä, joina näytteet haettiin, sää ja merivesi olivat jo suhteellisen kylmiä. Tietyt merivesissä elävät eliöt saattoivat olla jo kuolleet ja tietyt eliöt mahdollisesti olivat jo hakeutuneet pois pinta-vedestä.
Kuva 10. Hankajalkainen, jollainen tuli näkyviin mikroskoopin avulla eräästä merivesinäytteestä.
Näytteenottopaikoilla vallinnut meriveden laatu vaikuttaisi olevan kohtalaisen hyvä. Erityisesti veden happamuutta kuvaava pH-arvo ilmoittaa Itämeren veden olevan käytännöllisesti katsoen neutraalia.
Määrityksistä saadut tulokset vaikuttavat realistisilta. Vertailuarvoja muihin tutkimustuloksiin oli hankalaa löytää. Lieneekö syynä se, ettei tämänkaltaisia vesianalyysejä merivedestä juurikaan tehdä?
Teksti: Ella Lantto ja Samuel Alajoki, kuvat: Anne Maria Mäkelä
tiedetutortoiminta etu-töölön lukiossa 