ILMIÖMÄISTÄ PIENEN IHMISEN IHMETTELYÄ

Toukokuun 23. päivä Tyly-taloomme asteli joukko pieniä esikoululaisia kahden ohjaajansa saattelemina. Nämä pienet lapset  oli kutsuttu meidän tiedetutor-opiskelijoiden ohjaamaan “Pieni ihminen – tiede ja tulevaisuus” -tapahtumaan.

Talossamme ilo irtosi. Esittelemämme kokeelliset työt osoittautuivat jännittäviksi ja sykähdyttävän elämykselliseksi.

Hiljainen ystävämmekin toivotti pienet ihmiset tervetulleiksi tapahtumaan,  kunhan ensin olimme saaneet heidät puetuksi laboratoriotyöskentelyyn sopiviin suojavarusteisiin – työtakkeihin, suojalaseihin ja -käsineisiin – jotka kuusivuotiaille, totta kai, olivat liian isot!

Sitten aloitimme. Riippuen kokeellisesta työstä lapset saivat itsekin osallistua tekemiseen. Osan kokeista me tiedetutorit demonstroimme heille. Esimerkiksi työssä, jossa tutkimme itse valmistamani luonnon indikaattorin värin muutoksia eri happamuusastetta olevissa liuoksissa, pienet vieraamme saivat annostella näytteisiin indikaattorin.  Myös vetyperoksidin hajottamisessa happikaasuksi ja vesihöyryksi, pienet kädet annostelivat ketterästi katalyytit pulloihin. Innostuneet “Ooh”-huudahdukset nostattivatkin sumupatsaat kattoon asti!

Pienten ihmisten aito uteliaisuus säilyi. He saivat nähdä upeita värejä niin liekkivärikokeissa kuin erilaisissa sakkareaktioissakin. Jännitys tiivistyi, kun demonstroimme heille vetyraketin periaatteen ja osoitimme, miten vetykaasu ja ilman happi yhdessä muodostavat räjähdyskaasuseoksen.

CSI-verijälkitutkimus luminol-hohtoineen oli lapsista myös vaikuttava, samoin kuin dekantterilasista hitaasti höyryten nouseva hiilipatsas, joksi väkevä rikkihappo muutti tomusokerin. Viimeinenkin demonstratio, nallekarkkien ilottelu kaliumkloraattisulatteessa, sai pienet ihmiset jännittyneinä ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu. Selvisivätkö sokeriset nallet aamupäiväuinniltaan? Vastaukseksi voinemme sanoa: “Kyllä, tavalla tai toisella.”

Kokeellisen osuuden jälkeen pienet kemistit pääsivät vastaamaan tietovisakysymyksiin ja saivat piirtää atomin. Nyt mielikuvitus sai lentää. Siivet se saikin!

Palkitsimme kisan voittajat ja jaoimme heille osallistumistodistukset sekä pienet lahjat muistoksi käynnistään meidän luonamme.  Tilaisuuden päätteeksi lähdimme yhdessä ulos. Asetuimme puoliympyrään, jonka keskellä oli vedellä täytetty astia indikaattoreineen. Heitimme astiaan palan natriumia, jonka seurauksena veden väri muuttui punaiseksi ja metallin tanssia veden pinnalla seurasi räjähdys!

Näin saattelimme pikkuiset kemistit kotimatkalle toivotellen heille hyvää kesää kiitoksin:  “Kiitos! Sinä urhea, pieni ihminen, tulevaisuuden tieteentekijä, astuit rohkeasti Kemian kiehtovaan maailmaan!”

Teksti: Ilmari Liukkonen

Kuvat: Laura Kotirinta

 

Vierailu arkkitehtitoimistossa

Keväällä 18.4.2018 vierailimme KVA Arkkitehdit Oy -yrityksessä. Vierailu sai alkunsa Helsingin Yliopiston matematiikan aineenopettajaopiskelijoiden aloitteesta. Heidän tehtävänään oli suunnitella ja toteuttaa opiskelijoille yritysvierailu kurssilla Matematiikka ja luonnontieteet yhteiskunnassa. Vierailun tarkoituksena oli havainnol-listaa matemaattisten aineiden roolia työelämässä.

Ilahduimme tarjoutuneesta mahdollisuudesta. Koulussamme on opiskeltu keväällä ilmiö-oppimisen parissa, jossa opiskelija tarkastelee aitoja yhteiskunnassa ja kulttuurissa esiintyviä ilmiöitä yli perinteisten oppiainerajojen oppien samalla tulevaisuuden työelämätaitoja. Tämän kevään ilmiöinä olivat yhteiskunta, yrittäjyys, teknologia ja ihminen. Vierailu arkkitehtitoimistossa soveltui hyvin myös ilmiöihimme.

Opettajaopiskelijat lähettivät meille ennen vierailua tehtäviä. Saimme pohtia mielikuviamme arkkitehdin työstä ja arkkitehtuurisesti mielenkiintoisista rakennuksista, sekä tutustua vierailukohteeseen internet -sivujen kautta. Myös arkkitehdin koulutuksesta tuli selvittää tietoa. Jokainen sai piirtää omasta kodistaan pohjapiirrustuksen.

Kouluryhmämme kokoontui noin klo 9.00 rakennuksen ala-aulaan, jossa meitä vastassa olivat oppaamme Antero Polso (arkkitehti ja projektipäällikkö) sekä Helsingin Yliopiston opiskelijat Pinja Lappalainen, Risto Miinalainen ja Jali Menna. Kaikkien ollessa paikalla menimme hissillä neljänteen kerrokseen. Neljännessä kerroksessa meidät ohjattiin kokoontumistilaan, jossa Polso kertoi KVA:sta ja pääsystä arkkitehdiksi.

Tämän jälkeen Polso esitteli meille toimistoa. Arkkitehdit tekevät paljon työtä tietokoneella. 1990-luvun alussa, jolloin työskentely tietokoneilla aloitettiin, tehtiin suunnitelmat 2D-kuvina. Nykyään voidaan suunnitelmat tehdä 3D-kuvina. Suunniteltu tila on mahdollista lisäksi sisustaa ja tarkastella tilaa eri kuvakulmista. Myös perinteisiä arkkitehtien työvälineitä kuten leikkuupöytää ja monistuskoneita tarvitaan yhä. KVA panostaa hyvään ergonomiseen työskentelyyn ja siten töitä voidaan tehdä myös seisaaltaan.

Toimiston yleiset työskentelytilat ovat avoimet, jossa on helppo ottaa kontaktia kollegaan. Työ on paljon tiimityötä. Tarvittaessa voidaan siirtyä ryhmätyötiloihin tai hiljaisen työskentelyn tiloihin. Taukotila ja aula ovat sisustettu viihtyisän näköisiksi.

Reeta Cagnani (sisustusarkkitehti ja työympäristösuunnittelija) kertoi enemmän moni-tilatoimistosta ja tulevaisuuden työelämätaidoista. Toimiston työtilat jaetaan moniin eri osiin kuten; hiljainen työskentely ja ryhmätyöskentely. KVA:n toimisto on myöskin tällä tavalla suunniteltu (vetäytymistilat, ryhmätila ja yleistila). Tietotekniikka on mahdollistanut tänä päivänä joustavan työskentelyn. Työpiste valitaan tarpeen mukaan ja etätyöskentelykin on lisääntynyt. Jokainen työntekijä ei tarvitse omaa toimipistettään toimistoon.

Cagnanin ohjeistuksella pelasimme työympäristön suunnitteluun tarkoitettua tilapeliä. Tehtävänämme oli suunnitella toimiva monitilatoimisto jollekin yhtiölle. Tätä käytetään asiakkaiden kanssa apuna työympäristösuunnittelussa.

Peliä pelatessa heräsi ajatus voisiko peliä hyödyntää oman koulumme työtilasuunnittelussa. Koulumaailmassakin työtavat ovat muuttuneet. Tiimityöskentely sekä teknologian hyödyntäminen ovat lisääntyneet. Opiskelijat tarvitsisivat hyppytunneilleenkin toimivia opiskelutiloja sekä mukavaa rentoutumispaikkaa.

Vierailun lopuksi opiskelijat saivat kannustavan ohjeen tulevaisuuteen. Työ on sellaista, että tekemällä ja tiimityöskentelyllä oppii. Kaikkea ei tarvitse aina osata, vaan riittää, että on innostunut!

Helsingin yliopiston opiskelijat lähettivät meille vielä vierailun jälkeen tehtäviä. Jokai-nen pääsi pohtimaan miten omat ennakkokäsitykset olivat muuttuneet vierailun aikana ja toteuttamaan työtilasuunnittelua kuvitteelliselle yritykselle. Lopuksi meidät haastet-tiin ratkaisemaan vuoden 2017 Diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalinnan matematiikan tehtäviä. Haluaisitko myös yrittää? Diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalinta 2017 ja Dia: Pääsykoearkisto

Oli hienoa päästä tutustumaan arkkitehdin työhön ja työtiloihin. Kiitos vierailusta KVA Arkkitehdit Oy; Antero Polsa ja Reeta Cagnani, sekä Helsingin yliopiston opiskelijat Pinja Lappalainen, Risto Miinalainen ja Jali Menna.

Teksti ja kuvat: Otto Kuusniemi ja Emma Savonen

Health Factory ja tieto- ja viestintäteknologiaa Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulussa

Oletko ajatellut, että ihmisen analysoiminen ja mittaaminen vaatii valtavan paljon tutkimusta sekä fysiikan ilmiöiden ymmärrystä? Mikäli lääketiede ja kehitystyö kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti opiskella fysiikkaa ja matematiikkaa, kuten myös kemiaa ja biologiaa. Teknisten mittausten kannalta fysikaalisten ilmiöiden ymmärrys, mittaamisen ja mallintamisen luonne, virhe- ja luotettavuusanalyysit, ohjelmointitaidot, uuden ihmettely ja kokeilu sekä innovointi ovat aivan oleellisessa osassa.

Tiedetutoreilla ja fy8-kurssilaisilla oli kunnia päästä tutustumaan Suomessa tehtävän huippututkimukseen Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulun Health Factoryyn ja tietoliikenneosastolle 24.4.2018. Health Factoryssa Lauri Palvan johdolla meille esiteltiin emeritusprofessori Raimo Sepposen ideoimaa terveystuolin prototyyppiä, jossa yhteen tuoliin integroituna verenpaine-, EKG-, happisaturaatio sekä rasva-arvomittarit yhdessä vaa’an kanssa toimisivat mm.vanhusten voinnin ja peruskunnon seurannassa. Idea “yksi tuoli vanhuksen luokse, kaikki terveysarvojen seurantatulokset kerralla samaan seurantatietokantaan” on hyvin käyttäjäystävällistä. Tutustuimme myös jo kaupallisessakin tuotannossa olevan potilasmonitorointilaitteen yksittäisiin komponentteihin sekä olimme aivan uuden äärellä, jossa muuttuvan magneettikentän avulla pyrittiin saamaan aikaan valoärsykkeitä verkkokalvolle ja tätä kautta löytämään muuttuvan magneettikentän aiheuttama vaste aivoissa, mistä ehkä jonain päivänä ymmärrettäisiin muistisairauksien luonnetta.

Kuvat 1-3. Health Factoryn potilasmonitori, terveystuoli ja induktiosilmukka muuttuvan magneettikentän aikaansaamiseksi. Kuvat H.Ylä-Mella

Korkeakoulussa tutkimuksen ja kehityksen ohessa opetus on tärkeässä roolissa. Vaikka kandivaiheen perusopinnot ovatkin liki yhtenevät, maisterivaiheessa samallakin osastolla opiskelevat syventyvät kuka mihinkin mielenkiintoiseen osa-alueeseen eikä näin ollen Aaltoon tuleva opiskelija etukäteen tiedä, mitä mielenkiintoista päätyy tutkimaan tai minne valmistumisen jälkeen sijoittuu. Yhteistä kaikille kuitenkin on tekniikasta innostunut avoin mieli ja samat taustalla olevat fysikaaliset ja matemaattiset faktat eri tavoin sovellettuna.

Opiskelijamme pitivät erityisen paljon tietoliikennetekniikan osaston vierailusta TUAS-talolla, jossa Mika Nupponen ja Viktor Nässi innostuneesti esittelivät opiskelua Aallossa ja sitä, miten paljon Suomi todella tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa tietoliikennetekniikan osaajia. Opiskelijoille tuli myös hyvin selväksi, että osaajille on töitä, mutta osaaminen on hankittava eli töitä sen eteen on tehtävä jo opiskeluaikana.

Opetus- ja tutkimuslabra, jossa Viktor esitteli asiantuntevasti erilaisia antenneja ja tiedonsiirtoa, oli vaikuttava. Pinta-alaltaan (ja tilavuudeltaan) huone oli pieni siihen nähden, mitä kaikkea siellä tutkittiin, millaista dataa siellä voitiin vastaanottaa, moneenko kerrokseen pöytien yläpuolelle rakennettuihin hyllyihin analyysilaitteet oli koottu. Yksin oskilloskooppien määrä oli valtava! Sähkölaitteiden yhteisteho oli 24kW! Siinä sitä riittää jäädytettävää. Energiatehokkuus onkin yksi haaste kestävän kehityksen kannalta. Tämä labra toimii erinomaisena malliesimerkkinä opetus- ja tutkimustyön järkevästä kulkemisesta käsi kädessä: tutkimukseen hankittuja laitteita käytetään alusta asti myös opiskelijoiden opetuskäytöön! Näin myös he oppivat uusinta uutta ja ovat ajan hermolla alusta asti. Monet opiskelijat ovat opinnäytetöinään opetelleet laitteiden käyttöä sekä kirjoittaneet niihin hyvin seikkaperäiset käyttöohjeet varsinaisen tutkimuksensa ohella. Tätä labraa on tultu käyttämään ulkomaisista yliopistoista asti.

Kuvat 4-6. Tietoliikennelabran tunnelmia. Kuvat: S.Khavari & H.Ylä-Mella

TUAS-talon aulassa voi kuka tahansa käydä tutustumassa sähkötekniikan korkeakoulun historianäyttelyyn, jossa on esitelty mm. Suomen magneettikuvauslaitteiston kehitystä (uraauurtavaa kehitystyötä Otaniemessä jo 1970-luvulla). Näyttelyalueelta löytyy myös Aalto-1-satelliitit 1:1 -malli. Kakkoskerroksen käytävänäyttelyalueelle oli koottu sähkötekniikan opiskelijoiden ensimmäisen vuosikurssin elektroniikan töitä: 3D-printterillä tehdyt osat itse suunnitelluissa Arduinoilla ohjattavissa roboteissa!

Kuvat 7&8. TUAS-talon aulan Sähkötekniikan Korkeakoulussa kehitettyjen laitteiden historiakatsaus, kuten Aalto-1 -satelliitin mallikappale. Kuvat: H.Ylä-Mella

Kuvat 9&10. Sähkötekniikan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden harjoitustöitä Arduino-alustalla ohjelmoituja 3D-printterillä tulostettuja itse suunniteltuja robotteja. Kuvat: S.Khavari ja H.Ylä-Mella

Jälleen on päästy näkemään hienoja, uusia, monimutkaisia asioita sekä motivaatiota ja voimia kerätty arkiseen pakerrukseen vielä näin kesän kynnyksellä. Kiitos kaikille!

Avoimet ovet – tervetuloa tutustumaan

Keskiviikko, 17.1.2018, vihdoin talvi näyttää tulleen myös Helsinkiin. Yrittäjyys- messut ja YR10 Tiedetutorit esillä koulumme ala-aulassa toivottamassa lumiset 9-luokkalaiset ja heidän vanhempansa tervetulleiksi tutustumaan Etu-Töölön lukioon ja sen moni-puoliseen toimintaan. Seuraavat avoimet ovet to 18.1.2018 klo 13.30 ja ke 24.1.2018 klo 13.30.

Kuva 1. Tiedetutoreita aulan standilla – tervetuloa mukaan luma-aineiden toimintaan!

Yleisesti lukio-opiskelusta ja koko koulumme toiminnasta kertova infotilaisuus oli koulumme juhlasalissa, joka oli melkein jokaista istumapaikkaa myöten täynnä. Opinto-ohjaajamme Anniina antoi tiedetutoreillemme oman puheenvuoron kertoa mm. Pulmaariosta ja yliopistovierailuista.

Kuva 2. Intoa, iloa, oppia ja oivallusta – sitä kaikkea ja paljon muuta voi tiedetutorointi olla. 

Kuvat 3 & 4. Lisäkysymyksiin vastailtiin tilaisuuden jälkeen ala-aulan standilla.

Teksti ja kuvat: Hanna Ylä-Mella

Pulmaario ja Cern – upeasti esillä joulujuhlassa

Aivan pian on joulu!  Juhlistimme joulun tuloa sekä syyslukukauden iloja ja saavutuksia  koulumme opiskelijakunnan hyvin järjestämässä joulujuhlassa torstaina 21.12. – vuoden lyhyimpänä päivänä.

Tiedetutor-toiminnasta ja syksyn Pulmaario-pajoista meille kertoivat Linda ja Otto. Mainio yhteenveto toiminnasta tempasi salissaolijat mukaansa. Oli upeaa saada kertoa salintäyteiselle yleisölle loistavasta yhteistyöstä yliopiston ja kirjastojen kanssa. Tavoitteenamme on toiminnan jatkaminen ensi vuonna kouluttamalla uusia Pulmaario-pajaohjaajia  tulevista  tiedetutoreista.

Oskarin, Emilin, Juuson, Miian ja Lassen Cernin leirikoulun esittely palautti mieleen hienon, opettavaisen marraskuisen reissun Keski-Eurooppaan. Opiskelijoiden innostus kertoa omista kokemuksistaan sekä esiintyminen juhlasalin korokkeella oli oikein onnistunut ja informatiivinen. Raikuvat aplodit täyttivät salin esityksen päätyttyä ja kurssitodistusten jakamisen jälkeen.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Teksti: H.Ylä-Mella & A.Mäkelä. Kuvat: H.Ylä-Mella

Pulmaario-diaesitys: O. Kuusniemi ja L. Pasanen, Cern – diaesitys: E.Aalto, M.Anttila, J. Issakainen, L.Juopperi, O.Korpela

CERN – keskellä Eurooppaa

Kirjoittajat: E. Aalto ja O. Korpela, Kuvat: E.Aalto, J.Issakainen, O.Korpla, H.Ylä-Mella, Reissusta julkaistu lehtijuttu Kamppi-Eira-paikallislehdessä nro 27, 20.12.2017

Meidän koulusta vain muutamia opiskelijoita valittiin mukaan leirikouluun Genevessä sijaitsevaan CERN:in hiukkasfysiikan tutkimuslaitokseen. Meistä kolme on ollut mukana tiedetutortoiminnassa. Tämäkin vierailu antoi uusia mielenkiintoisia kokemuksia ja näkemyksiä luonnontieteellisten aineiden merkityksestä. Cern-projektissa pääsimme näkemään ja oppimaan paljon meille uusia asioita, erityisesti hiukkasfysiikan saralta. Tutustuimme leirikoulun aikana myös yhteistyölukioista (Sibelius-lukio, Elisenvaara sekä Loimaa) mukana oleviin fysiikan opiskelijoihin.

Kuva 1. Globe – universe of particles -näyttelyhalli

Kurssiimme kuului itse matkan lisäksi ennakkovalmistautumisena mm. perehtymistä, mitä Cernissä tehdään omien tutkielmien kautta. Aiheiksi valikoitui mm. antimateria, CMS (compact myon solenoid)-ilmaisin, Higgsin hiukkanen sekä onnettomuuksien fysiikkaa. Sen lisäksi meillä oli mahdollisuus päästä elokuussa Cern-seminaariin Jyväskylään kuulemaan neutriinotutkimuksista sekä näkemään Jyväskylän syklotronikiihdytin. Lokakuun alussa vierailimme Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella oppien maailmankaikkeudesta, Cernissä tehtävästä tutkimuksesta sekä vierailimme ilmaisinlaboratoriossa ja Helsingin Yliopiston lineaarikiihdyttimellä. Tälle vierailulle osallistui myös muita lukiomme abivuoden fysiikan opiskelijoita sekä myös kakkosvuoden opiskelijoista tiedetutoreita.

Kuva 2. Professori Kari Rummukaisen maailmankaikkeusluennolla Kumpulan kampuksella Helsingissä.

Kuva 3. Tarkemmin Cernin kokeista meille kertoi Juska Pekkanen.

Itse matkalla, kuten voikin olettaa, päivämme kuluivat suurimmaksi osin Cernin alueella kiinnostavia luentoja kuunnellen sekä käyden vierailuilla luentoihin liittyvissä paikoissa kuten antimateriatehtaassa sekä CMS-tutkimusasemalla. Vaikka päivät olivat pitkiä aamuhämärästä iltahämärään, aiheet tempaisivat hyvin mukaansa, koska ohjelma oli erityisen hyvin suunniteltu: vuoroin luentoja, vuoroin vierailuja ja välillä itse tehdenkin. Sumukammion rakentaminen oli hyvin mielenkiintoista.

Kuva 4. Antimateria”tehdas”

Kuva 5. S’cool Lab’ssa itse rakennettu sumukammio ja hiukkasten havainnointia.

Tämä reissu antoi valtavasti lisäinfoa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja kenties sen opimme, että elämä ohjaa. Kannattaa lähteä opiskelemaan itseä kiinnostavaa alaa, pitää silmät ja korvat auki, opiskella poikkitieteellisesti eikä tehdä lukkoon lyötyjä suunnitelmia liian pitkälle. Vaikka kyseessä oli hiukkasfysiikan tutkimuskeskus, Insinööritieteiden merkitys ei tämän reissun jälkeen jäänyt kenellekään epäselväksi. Cernin päätavoitteina ovatkin tieteellinen huippututkimus ja maailman ymmärtäminen, teknisesti mahdottomalta tuntuvan laitteen toteuttaminen sekä nuorten tutkijoiden kansainvälisesti yhteen saattaminen. Tämä paikka toimii uusien asioiden innovointiin ja maailman parantamiseen!

Matkaamme kuului myös koko matkaporukan yhteinen käynti YK:n Geneven päämajassa. Illat Cernistä lähtemisen jälkeen kuluivatkin kierrellen Geneven upeaa kaupunkia sekä syöden hyviä ruokia. Keli suosi meitä: marraskuinen Geneve oli kuin meillä kaunis syyskuu!

Kuva 6. Syksyinen YK.

Mitä jännittävää matematiikan avulla voi tehdä?

Vierailulla Helsingin yliopiston matematiikan laitoksella saimme uutta tietoa, missä kaikessa matematiikan osaamisesta on hyötyä. Kuulimme myös, miten matematiikan avulla nyky-yhteiskunnassa ratkaistaan ongelmia ja kehitetään uusia menetelmiä yhä monimutkaisempien teknologioiden hyödyntämiseksi.

Vierailua röntgenmikrotomografia-laboratoriossa isännöi teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltanen. Opimme röntgenkuvantamisesta monipuolisesti. Samuli Siltanen selitti meille laitteen tekniikkaa ja röntgensäteilyn tuottamisen fysiikkaa hyvin seikkaperäisesti – itse laitteen äärellä. Tällä kerralla kuvansimme pääsiäismunan. Opiskelijamme Otto Kuusiniemi sai asettaa tarvittavat tekniset säädöt ja käynnistää kuvauksen. Matematiikkaa tarvitaan kolmiulotteisen kuvan muodostukseen erisuuntaisista kuvaleikkeistä. Inversiomatematiikan menetelmällä kuva lasketaan takaperin otettujen leikkeiden avulla. Kuvaleikkeiden määrä ja kuvantamispaksuus ovat aina hyöty-laatu-suhteen iterointia: suuremmalla kuvaleikemäärällä saadaan tarkempia kuvia, mutta niiden ottaminen kestää kauemmin. Tällaista optimointia tehdään erilaisilla matemaattisilla keinoilla. Röntgenkuvantamismetodia kehitetään edelleen, vaikka röntgenkuvaus menetelmänä ja tekniikkana onkin hyvin vanha.

 

Kuva 1. Otto pääsi kiihdyttämään elektronisuihkua ja tuottamaan röntgensäteilyä, jolla saimme otettua röntgenkuvia pääsiäismunasta tietokoneen näytölle.

 

Tutkija Jenni Räsänen kierrätti meitä matematiikan laitoksella. Käytävät täyttyivätkin innokkaista matematiikan ongelmien parissa työskentelevistä opiskelijoista ja  matematiikka-tutoreista, vaikka olikin jo myöhäinen iltapäivä. Matematiikka-tutorit erottuivat muista opiskelijoista yllään olevilla keltaisilla huomioliiveillä. Apua tarvitessaan opiskelija saattoi “nykäistä keltaisesta liivistä” ja saada apua matematiikan ongelmiinsa. Matematiikan laitos on kehittänyt kisällioppimista opetusmenetelmänä. Piirtopöydät ja liitutaulut osoittautuivat oiviksi välineksi käytävillä harjoittelemiseen.

Jenni Räsänen esitti meille myös kysymyksen, voiko matematiikkaa opiskelemalla saada ammatin tai työn. Kyllä voi! Matematiikan taitajille työmahdollisuudet ovat laajat. Työpaikka voi hyvinkin löytyä esimerkiksi vakuutusyhtiöstä, pörssistä, pankista, ohjelmistoyrityksestä tai yliopistosta.  

Kuva 2. Mahdollisuuksia on monia.

Upeat parin vuoden takaiset tiedetutorimme Liina ja Saara kutsuvieraina paneelikeskustelussa jatkokoulutuksesta

Tiedetutorointi vahvistaa hyvin LuMa-aineiden osaamista! Erilaiset vierailukäynnit ja projektit avartavat kokemus- ja näkemysmaailmaa monessa suhteessa. Esiintymis- ja raportointikokemus karttuvat faktatiedon ohessa. Oppia ikä kaikki, koskaan ei tiedä, mihin tulevaisuudessa törmää!

Kaksi koulumme ensimmäisiä tiedetutoreita osallistui koulullamme järjestettyyn jatko-opintopaneeliin, jossa keskusteltiin lukio-opintojen merkityksestä ja opiskelusta eri jatkokoulutuspaikoissa. Tilaisuudessa pohdittiin myös ajankohtaista aihetta, miten korkeakoulujen hakuprosessia on suunniteltu uudistettavan. Luma-aiheista jatkokoulutustietoa koulumme opiskelijat kuulivat mm. lääketieteestä, geotieteistä ja DI-opinnoista.

Muutaman vuoden takaiset tiedetutorimme, Liina Karlsson ja Saara Laakko, muistelivat ilolla Tylyn aikaisia opintoja ja erityisesti LuMa-aineiden opiskelua. Arvokkaana heille ovat jääneet mieleen tiedetutorointi ja sen mukanaan tuomat kokemukset muiden opiskelijoiden ja jopa lasten ohjaamisesta. Erityistapahtumista mieleenpainuvimmat lienevät MAOLin kevätkoulutuspäivä ja Milleniumpalviljogin teknologiatapahtuma, joissa he ansiokkaasti edustivat lukiotamme.

Kuva 1. Panelisteina entisiä tylyläisiä ja kuva 2. Hyvä panelistit! Kuvat: Anniina Järvinen

Tiedetutorit Oppimisen Fiesta -tapahtumassa Finlandia-talossa, Helsinki-salissa!

Pääkaupunkiseudun taidelähtöiset oppimisympäristöt yhdistävä Kultus.fi oli kahden päivän ajan Kultus.LIVE!

Kultus.LIVE oli osa Finlandia-talossa 1. ja 2.11.2017 järjestettävää, erityisesti opetuksen ammattilaisille suunnattua, mutta kaikille avointa Oppimisen fiestaa.

Suomen muotoilukasvatusseura Suomu oli suunnitellut Fiestaan Oppimisen rakennustyömaan, johon oli kerätty rakennuspalikoita oppimisen tueksi. Ainutlaatuinen kokonaisuus keräsi yhteen lähes neljäkymmentä Kultus-toimijaa yhdessä Kaskon asiantuntijaopettajien, Suomun ja palvelumuotoilija Futuricen kanssa.  Kultus.LIVE -toimijoita oli kaikilta taiteenaloilta. Ohjelma oli monipuolista –  tilaustyö-tägeistä mediapajoihin.

Kultus.LIVEn ohjelma Oppimisen rakennustyömaalla  on luettavissa Fiestan sivuilla!

Oppimisen Fiestassa tutkailtiin toimintaympäristömme muutoksia ja pohdittiin, miten tämä vaikuttaa meihin ja meidän kaikkien tulevaisuuteemme. Koulutuksen ja kasvatuksen aloilla muutokset ovatkin olleet merkittäviä; erityisesti teknologinen kehitys on huimaa.

Muutoksen lisäksi Fiestassa oli teemana Hyvä oppiminen – yhdessä oppiminen, itsensä kehittäminen ja uudenlaiset kohtaamiset – siksi tapahtumassa haluttiinkin nostaa esiin erityisesti helsinkiläisten päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten osaamista.

Lukiomme Oppimisen oivalluksena pääsimme tapahtumaan kertomaan tiedetutoreistamme ja heidän monipuolisesta toiminnastaan. Tiedetutorit ovatkin oiva esimerkki opiskelijoista, jotka ovat aktiivisia osallistujia, ilmiömäisiä esiintyjiä ja vastuullisia, osaavia ohjaajia.

Kuvat 1 ja 2. Oppimisen Fiestassa olivat lukiostamme mukana myös rehtorimme Marja Honkaheimo sekä tiedetutorimme Linda Pasanen ja Otto Kuusniemi.

Linda ja Otto pääsivät esittelemään arvovaltaiselle yleisölle, mitä lukiomme Tiedetutorit ovat ja mitä he tekevät. Lisäksi heille tarjoutui mainio mahdollisuus esitellä kuulijoille viimeisin hankkeemme – Pulmaariopajat! Esittely oli “pitching” -hengessä tapahtunut lyhyt, napakka dialogi, jonka myös asiantuntijaraati arvioi.  Palaute oli hyvää ja rohkaisevaa! Toiminnan skaalaus tulevaisuuteen voi alkaa!

Mitä Pulmaariopajat ovat?

Pulmaario on matematiikka- ja ohjelmointipajatoimintaa, jota järjestetään kirjastoissa ja joka on suunnattu 9-13 -vuotiaille lapsille. Kukin pajakerta sisältää toiminnallisia matematiikka- ja ohjelmointitehtäviä 2 tuntia kerrallaan. Yhtä pajaa ohjaa aina 4 tiedetutoria. Yhteistyökirjastoina ovat syksyn aikana olleet Rikhardinkadun ja Töölön kirjastot.

Idea pulmaariopajoihin lähti tutkija Jenni Räsäseltä. Tämä pajatoiminta on osana hänen väitöskirjaansa Helsingin yliopistossa. Tämä on pilottihanke, jonka tavoitteena on saada nuoret innostumaan matematiikasta ja ohjelmoinnista. Kirjastojen, korkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyön kautta on tarkoitus saada hanke leviämään kaikkialle Suomeen.

Lindan ja Oton mielestä parasta toiminnassa on ollut lasten oppiminen ja riemu. Heidän mukaansa on ollut ilo nähdä lasten “Ahaa”-elämykset ja oivallukset. On ollut myös hienoa kokea oppiminen olemalla itse ohjaajana. Projektin aikana he ovat oppineet vastuullisuutta ja kommunikaatiotaitoja, kasvattaneet itseluottamusta ja rohkeutta esiintyä.

Tällä projektilla on merkitystä myös sen kannalta, että matematiikan osaaminen on tulevaisuuden yhteiskunnassa yhä tärkeämpää. Jos mahdollisimman moni lapsi saa mahdollisuuden osallistua tämän kaltaiseen toimintaan, sen myötä voi herätä kiinnostus matematiikkaa ja ohjelmointia kohtaan. Tämän päivän avainsanoja ovat digitalisaatio, informaatioteknologia, robotiikka ja innovaatiot.

Suomi tarvitsee osaajia tulevaisuudessakin!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvat Anne Maria Mäkelä ja Otto Kuusniemi, Oppimisen Fiesta -ohjelmalehtinen, teksti Anne Maria Mäkelä

 

Tiedetutorit vesianalyysien ohjaajina Itämeri-kurssilla

Me tiedetutorit saimme tehtäväksemme ohjata Itämeri-kurssilaisten eli biologian 6. kurssin opiskelijoiden vesinäytteiden analysointia lokakuun toisella viikolla. Biologian kurssin opiskelijat olivat valinneet näytteenottopaikat digitaalisesti Google Maps -palvelun avulla.

Ennen ohjaustunteja perehdyimme kuitenkin itse vesianalyysien tekemiseen kemian opettajan johdolla. Vesinäytteiden tutkimiseen tarvitsimme tietysti vesinäytteet, joita Itämeri-kurssin opiskelijat olivat siis noutaneet eri paikoista Helsingin edustalta, Itämeren rannoilta. Lisäksi saimme  yliopistolta käyttöömme ns. vesisalkut, jotka sisälsivät tarvittavia reagensseja ja välineitä.

 

Kuvat 1 ja 2. Vesisalkun sisältämiä reagensseja ja mm. happipitoisuuden määrittämiseen tarkoitettu titrauspipetti

Määritimme vesinäytteiden pH:n, nitraatti-, nitriitti-, fosfaatti- ja ammoniumionipitoisuudet sekä happipitoisuudet. Eri ionien pitoisuudet, samoin kuin happipitoisuus mitattiin milligrammoina litrassa näytettä.

Jaoimme opettajien kanssa Itämeri-kurssin opiskelijat 2-4 opiskelijan ryhmiin.  Kussakin ryhmässä yksi tiedetutor toimi ohjaajana. Selitimme aluksi, mitä kerätyistä merivesistä analysoimme  ja muistutimme opiskelijoita kirjaamaan tulokset, joiden pohjalta Bi6-kurssin opiskelijat saattoivat sitten tehdä mahdollisia johtopäätöksiä tai pohdintoja Itämeren tilasta.

 

 

Kuvat 3, 4 ja 5. Merivesinäytteiden analysointi on alkamassa  – mm. nitraatti-ionipitoisuus on selviämässä.

Oheisessa taulukossa on koottuna opiskelijoiden tulokset; ensin 10 ryhmän vesianalyysien tulosten vaihteluvälit ja kaikista tuloksista lasketut keskiarvot.

HUOM! Keskiarvoista ammoniumionipitoisuutta määritettäessä yhden ryhmän tulos on jätetty ulkopuolelle, mikä vaikutti keskiarvoon. Jostain tuntemattomasta syystä pitoisuudelle oli saatu kaksi erilaista arvoa, joten tulos hylättiin kokonaan.

 

 

 Kuvat 6 ja 7. Happipitoisuuden analysointi on käynnissä.

 

 

Kuvat 8 ja 9. Tiedetutorit osaavat asiansa ja reagenssit toimivat. Itämeri-kurssin opiskelijat oppivat opiskelijakavereiltaan.

 

Pohdintaa

Merivedestä saadut analyysitulokset voivat vaihdella suurestikin, koska eri alueilla meriveden laatu on hyvin erilainen – toiset alueet voivat olla saastuneempia kuin toiset.  Tähän vaikuttavat mm. laivaliikenteen määrä, asutustiheys, lähistöllä oleva teollisuus tai moottoriajoneuvoliikenne.

Voi myös olla, että veden säilytyksessä käytetyt pullot eivät olleet riittävän hyvin puhdistettuja, jolloin niistä saattoi liueta näytteeseen ylimääräisiä, tuloksia häiritseviä aineita. Lisäksi on hyvä ottaa huomioon, että vesinäytteitä otettaessa veden laatuun ja koostumukseen vaikuttavat esim. sääolosuhteet, meriveden virtaus, tuulesta ja meren-käynnistä aiheutunut veden sekoittuminen, lämpötila ja se, kuinka syvältä näytteet saadaan otetuksi.

Vuodenaika ja sää vaikuttavat myös meressä vallinneeseen eliöstöön. Päivinä, joina näytteet haettiin, sää ja merivesi olivat jo suhteellisen kylmiä. Tietyt merivesissä elävät eliöt saattoivat olla jo kuolleet ja tietyt eliöt mahdollisesti olivat jo hakeutuneet pois pinta-vedestä.

Kuva 10. Hankajalkainen, jollainen tuli näkyviin mikroskoopin avulla eräästä merivesinäytteestä.

Näytteenottopaikoilla vallinnut meriveden laatu vaikuttaisi olevan kohtalaisen hyvä. Erityisesti veden happamuutta kuvaava pH-arvo ilmoittaa Itämeren veden olevan käytännöllisesti katsoen neutraalia.  

Määrityksistä saadut tulokset vaikuttavat realistisilta. Vertailuarvoja muihin tutkimustuloksiin oli hankalaa löytää. Lieneekö syynä se, ettei tämänkaltaisia vesianalyysejä merivedestä juurikaan tehdä?

Teksti: Ella Lantto ja Samuel Alajoki, kuvat: Anne Maria Mäkelä