Upeat parin vuoden takaiset tiedetutorimme Liina ja Saara kutsuvieraina paneelikeskustelussa jatkokoulutuksesta

Tiedetutorointi vahvistaa hyvin LuMa-aineiden osaamista! Erilaiset vierailukäynnit ja projektit avartavat kokemus- ja näkemysmaailmaa monessa suhteessa. Esiintymis- ja raportointikokemus karttuvat faktatiedon ohessa. Oppia ikä kaikki, koskaan ei tiedä, mihin tulevaisuudessa törmää!

Kaksi koulumme ensimmäisiä tiedetutoreita osallistui koulullamme järjestettyyn jatko-opintopaneeliin, jossa keskusteltiin lukio-opintojen merkityksestä ja opiskelusta eri jatkokoulutuspaikoissa. Tilaisuudessa pohdittiin myös ajankohtaista aihetta, miten korkeakoulujen hakuprosessia on suunniteltu uudistettavan. Luma-aiheista jatkokoulutustietoa koulumme opiskelijat kuulivat mm. lääketieteestä, geotieteistä ja DI-opinnoista.

Muutaman vuoden takaiset tiedetutorimme, Liina Karlsson ja Saara Laakko, muistelivat ilolla Tylyn aikaisia opintoja ja erityisesti LuMa-aineiden opiskelua. Arvokkaana heille ovat jääneet mieleen tiedetutorointi ja sen mukanaan tuomat kokemukset muiden opiskelijoiden ja jopa lasten ohjaamisesta. Erityistapahtumista mieleenpainuvimmat lienevät MAOLin kevätkoulutuspäivä ja Milleniumpalviljogin teknologiatapahtuma, joissa he ansiokkaasti edustivat lukiotamme.

Kuva 1. Panelisteina entisiä tylyläisiä ja kuva 2. Hyvä panelistit! Kuvat: Anniina Järvinen

Mainokset

Tiedetutorit Oppimisen Fiesta -tapahtumassa Finlandia-talossa, Helsinki-salissa!

Pääkaupunkiseudun taidelähtöiset oppimisympäristöt yhdistävä Kultus.fi oli kahden päivän ajan Kultus.LIVE!

Kultus.LIVE oli osa Finlandia-talossa 1. ja 2.11.2017 järjestettävää, erityisesti opetuksen ammattilaisille suunnattua, mutta kaikille avointa Oppimisen fiestaa.

Suomen muotoilukasvatusseura Suomu oli suunnitellut Fiestaan Oppimisen rakennustyömaan, johon oli kerätty rakennuspalikoita oppimisen tueksi. Ainutlaatuinen kokonaisuus keräsi yhteen lähes neljäkymmentä Kultus-toimijaa yhdessä Kaskon asiantuntijaopettajien, Suomun ja palvelumuotoilija Futuricen kanssa.  Kultus.LIVE -toimijoita oli kaikilta taiteenaloilta. Ohjelma oli monipuolista –  tilaustyö-tägeistä mediapajoihin.

Kultus.LIVEn ohjelma Oppimisen rakennustyömaalla  on luettavissa Fiestan sivuilla!

Oppimisen Fiestassa tutkailtiin toimintaympäristömme muutoksia ja pohdittiin, miten tämä vaikuttaa meihin ja meidän kaikkien tulevaisuuteemme. Koulutuksen ja kasvatuksen aloilla muutokset ovatkin olleet merkittäviä; erityisesti teknologinen kehitys on huimaa.

Muutoksen lisäksi Fiestassa oli teemana Hyvä oppiminen – yhdessä oppiminen, itsensä kehittäminen ja uudenlaiset kohtaamiset – siksi tapahtumassa haluttiinkin nostaa esiin erityisesti helsinkiläisten päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten osaamista.

Lukiomme Oppimisen oivalluksena pääsimme tapahtumaan kertomaan tiedetutoreistamme ja heidän monipuolisesta toiminnastaan. Tiedetutorit ovatkin oiva esimerkki opiskelijoista, jotka ovat aktiivisia osallistujia, ilmiömäisiä esiintyjiä ja vastuullisia, osaavia ohjaajia.

Kuvat 1 ja 2. Oppimisen Fiestassa olivat lukiostamme mukana myös rehtorimme Marja Honkaheimo sekä tiedetutorimme Linda Pasanen ja Otto Kuusniemi.

Linda ja Otto pääsivät esittelemään arvovaltaiselle yleisölle, mitä lukiomme Tiedetutorit ovat ja mitä he tekevät. Lisäksi heille tarjoutui mainio mahdollisuus esitellä kuulijoille viimeisin hankkeemme – Pulmaariopajat! Esittely oli “pitching” -hengessä tapahtunut lyhyt, napakka dialogi, jonka myös asiantuntijaraati arvioi.  Palaute oli hyvää ja rohkaisevaa! Toiminnan skaalaus tulevaisuuteen voi alkaa!

Mitä Pulmaariopajat ovat?

Pulmaario on matematiikka- ja ohjelmointipajatoimintaa, jota järjestetään kirjastoissa ja joka on suunnattu 9-13 -vuotiaille lapsille. Kukin pajakerta sisältää toiminnallisia matematiikka- ja ohjelmointitehtäviä 2 tuntia kerrallaan. Yhtä pajaa ohjaa aina 4 tiedetutoria. Yhteistyökirjastoina ovat syksyn aikana olleet Rikhardinkadun ja Töölön kirjastot.

Idea pulmaariopajoihin lähti tutkija Jenni Räsäseltä. Tämä pajatoiminta on osana hänen väitöskirjaansa Helsingin yliopistossa. Tämä on pilottihanke, jonka tavoitteena on saada nuoret innostumaan matematiikasta ja ohjelmoinnista. Kirjastojen, korkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyön kautta on tarkoitus saada hanke leviämään kaikkialle Suomeen.

Lindan ja Oton mielestä parasta toiminnassa on ollut lasten oppiminen ja riemu. Heidän mukaansa on ollut ilo nähdä lasten “Ahaa”-elämykset ja oivallukset. On ollut myös hienoa kokea oppiminen olemalla itse ohjaajana. Projektin aikana he ovat oppineet vastuullisuutta ja kommunikaatiotaitoja, kasvattaneet itseluottamusta ja rohkeutta esiintyä.

Tällä projektilla on merkitystä myös sen kannalta, että matematiikan osaaminen on tulevaisuuden yhteiskunnassa yhä tärkeämpää. Jos mahdollisimman moni lapsi saa mahdollisuuden osallistua tämän kaltaiseen toimintaan, sen myötä voi herätä kiinnostus matematiikkaa ja ohjelmointia kohtaan. Tämän päivän avainsanoja ovat digitalisaatio, informaatioteknologia, robotiikka ja innovaatiot.

Suomi tarvitsee osaajia tulevaisuudessakin!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvat Anne Maria Mäkelä ja Otto Kuusniemi, Oppimisen Fiesta -ohjelmalehtinen, teksti Anne Maria Mäkelä

 

Tiedetutorit vesianalyysien ohjaajina Itämeri-kurssilla

Me tiedetutorit saimme tehtäväksemme ohjata Itämeri-kurssilaisten eli biologian 6. kurssin opiskelijoiden vesinäytteiden analysointia lokakuun toisella viikolla. Biologian kurssin opiskelijat olivat valinneet näytteenottopaikat digitaalisesti Google Maps -palvelun avulla.

Ennen ohjaustunteja perehdyimme kuitenkin itse vesianalyysien tekemiseen kemian opettajan johdolla. Vesinäytteiden tutkimiseen tarvitsimme tietysti vesinäytteet, joita Itämeri-kurssin opiskelijat olivat siis noutaneet eri paikoista Helsingin edustalta, Itämeren rannoilta. Lisäksi saimme  yliopistolta käyttöömme ns. vesisalkut, jotka sisälsivät tarvittavia reagensseja ja välineitä.

 

Kuvat 1 ja 2. Vesisalkun sisältämiä reagensseja ja mm. happipitoisuuden määrittämiseen tarkoitettu titrauspipetti

Määritimme vesinäytteiden pH:n, nitraatti-, nitriitti-, fosfaatti- ja ammoniumionipitoisuudet sekä happipitoisuudet. Eri ionien pitoisuudet, samoin kuin happipitoisuus mitattiin milligrammoina litrassa näytettä.

Jaoimme opettajien kanssa Itämeri-kurssin opiskelijat 2-4 opiskelijan ryhmiin.  Kussakin ryhmässä yksi tiedetutor toimi ohjaajana. Selitimme aluksi, mitä kerätyistä merivesistä analysoimme  ja muistutimme opiskelijoita kirjaamaan tulokset, joiden pohjalta Bi6-kurssin opiskelijat saattoivat sitten tehdä mahdollisia johtopäätöksiä tai pohdintoja Itämeren tilasta.

 

 

Kuvat 3, 4 ja 5. Merivesinäytteiden analysointi on alkamassa  – mm. nitraatti-ionipitoisuus on selviämässä.

Oheisessa taulukossa on koottuna opiskelijoiden tulokset; ensin 10 ryhmän vesianalyysien tulosten vaihteluvälit ja kaikista tuloksista lasketut keskiarvot.

taulukko1

HUOM! Keskiarvoista ammoniumionipitoisuutta määritettäessä yhden ryhmän tulos on jätetty ulkopuolelle, mikä vaikutti keskiarvoon. Jostain tuntemattomasta syystä pitoisuudelle oli saatu kaksi erilaista arvoa, joten tulos hylättiin kokonaan.

 

 

 Kuvat 6 ja 7. Happipitoisuuden analysointi on käynnissä.

 

 

Kuvat 8 ja 9. Tiedetutorit osaavat asiansa ja reagenssit toimivat. Itämeri-kurssin opiskelijat oppivat opiskelijakavereiltaan.

 

Pohdintaa

Merivedestä saadut analyysitulokset voivat vaihdella suurestikin, koska eri alueilla meriveden laatu on hyvin erilainen – toiset alueet voivat olla saastuneempia kuin toiset.  Tähän vaikuttavat mm. laivaliikenteen määrä, asutustiheys, lähistöllä oleva teollisuus tai moottoriajoneuvoliikenne.

Voi myös olla, että veden säilytyksessä käytetyt pullot eivät olleet riittävän hyvin puhdistettuja, jolloin niistä saattoi liueta näytteeseen ylimääräisiä, tuloksia häiritseviä aineita. Lisäksi on hyvä ottaa huomioon, että vesinäytteitä otettaessa veden laatuun ja koostumukseen vaikuttavat esim. sääolosuhteet, meriveden virtaus, tuulesta ja meren-käynnistä aiheutunut veden sekoittuminen, lämpötila ja se, kuinka syvältä näytteet saadaan otetuksi.

Vuodenaika ja sää vaikuttavat myös meressä vallinneeseen eliöstöön. Päivinä, joina näytteet haettiin, sää ja merivesi olivat jo suhteellisen kylmiä. Tietyt merivesissä elävät eliöt saattoivat olla jo kuolleet ja tietyt eliöt mahdollisesti olivat jo hakeutuneet pois pinta-vedestä.

kuva10

Kuva 10. Hankajalkainen, jollainen tuli näkyviin mikroskoopin avulla eräästä merivesinäytteestä.

Näytteenottopaikoilla vallinnut meriveden laatu vaikuttaisi olevan kohtalaisen hyvä. Erityisesti veden happamuutta kuvaava pH-arvo ilmoittaa Itämeren veden olevan käytännöllisesti katsoen neutraalia.  

Määrityksistä saadut tulokset vaikuttavat realistisilta. Vertailuarvoja muihin tutkimustuloksiin oli hankalaa löytää. Lieneekö syynä se, ettei tämänkaltaisia vesianalyysejä merivedestä juurikaan tehdä?

Teksti: Ella Lantto ja Samuel Alajoki, kuvat: Anne Maria Mäkelä

Taitaja2017 -messuilla 17.5.2017

Taitaja2017-messuilla Messukeskuksessa upeat tiedetutorimme kertoivat tämä vuoden toiminnastaan sekä esittelivät messuja varten videoimiaan kemian demonstraatioita.

ryhmakuvataitajatmessuilta

Tiedetutorit valmiina messupäivään! Kuva: Anne Maria Mäkelä

Tiedetutor-opiskelijamme valmistivat vetykaasua sinkistä ja suolahaposta ja keräsivät kaasun talteen pneumaattisen ammeen avulla. Vedyn  jatkoreaktio ilman hapen kanssa oli  näyttävä.

Juustoa valmistui juoksuttimen avulla ja sokerista jäi jäljelle hiiltä rikkihappolisäyksen jälkeen. Norsun hammastahna-  ja “happipylväs”-demonstraatioissa tiedetutorit nopeuttivat vetyperoksidin hajoamista hapeksi ja vedeksi mangaanidioksidin avulla. Mangaanidioksidi on tässä reaktiossa osoittautunut oivaksi katalyytiksi.

Laavalampun tiedetutorit saivat toimimaan poretabletin avulla. Yksinkertaisuudessaan lamppu toimi yllättävänkin näyttävästi.

Erään ilmiötyön osana opiskelijamme videoivat myös maitosokerin eli laktoosin, hajottamisen laktaasientsyymin avulla. Pilkkoutumistuotteet ovat glukoosi ja galaktoosi.

Taitajat-messujen toiminnalliseksi osuudeksi, yleisön osallistavaksi tehtäväksi tiedetutorimme valitsivat “keinolumen” valmistamisen. Tämän tehtävän he myös videoivat.  Työtä varten he availivat näppärin sormin pienten lapsosten vaippoja ja etsivät ja keräilivät niistä talteen  pienen pienet granulat, joiden vedenimemiskyky on valtava. Kun nämä granulat siis pääsevät kosketuksiin veden kanssa, ne turpoavat. Niiden tilavuus moninkertaistuu hetkessä ja lasiastiassa efektinä on lumimainen, loskamainen aine.

Paikan päällä messuilla tiedetutorit määrittivät äänen nopeutta alumiinissa vinguttamalla alumiiniputkea etanoliin kostutetun paperin avulla. Tämä korkea, kuitenkin kuultava taajuus mitattiin mikrofonilla ja analysoitiin koulussa oppitunneillakin käytettävällä LoggerPro-mittauslaitteistolla. Fourier-analyysistä saadusta taajuudesta laskettiin seisovan aaltoliikkeen avulla äänen nopeus.

kuvat: Anne Maria Mäkelä, Videot: Tiedetutorit

Innostus tieteen tekemiseen kasvaa itse tekemällä! Yhdessä syntyy uusia hienoja ideoita. Oppiminen  ja ilo vahvistuvat!

Pulmaariopajat – tiedetutorien uudet haasteet

Toukokuun alussa  (5.5.2017) pidimme informaatiotilaisuuden uusille, tuleville tiedetutoreille. Mukana oli osa nykyisistä tiedetutoreista ja olimme kutsuneet myös kaksi vierasta – Outi Junnon Helsingin kaupunginkirjastosta ja Jenni Räsäsen Helsingin yliopistolta – keskustelemaan kanssamme.
tiedetutorryhmakuva_esittelytilaisuus

Kuva 1. Nykyiset tiedetutorit kertoivat, mitä tiedetutorointi on ja mitä kaikkea he vuoden aikana ovat tehneet ja oppineet. Kuva: H.Ylä-Mella

Tiedetutorimme esittelivät toimintaamme ja tiedetutor-nettisivustoa uusille, asiasta kiinnostuneille opiskelijoille ja vieraillemme. Tiedetutorit jakoivat kokemuksiaan, kertoivat, millaisia tehtäviä kukin heistä oli suorittanut, millaisiin tapahtumiin osa heistä oli osallistunut ja niistä raportoinut sekä, mitä kaikkea kuluvan kevään aikana on tulossa vielä. Tulevista tapahtumista he mainitsivat esimerkkinä ns. Taitajat-messut, jotka järjestetään Messukeskuksessa. Tähän messutapahtumaan tiedetutorit ovat valmistautuneet innokkaasti. Heidän vuoronsa edustaa lukiotamme messuilla on keskiviikkona 17.5.2017. Tästä kirjoitamme myöhemmin lisää.

pulmaariojennijaouti

Kuva 2. Jenni Räsänen Helsingin yliopiston LUMA-tiedekasvatuskeskuksesta sekä Outi Junno Töölön kirjastosta esittelivät ensi syksyksi suunniteltua Pulmaarioyhteistyötä. Kuva: H.Ylä-Mella

Vieraamme, Pulmaario-pajojen matematiikkaohjelmasta vastaava Jenni Räsänen Helsingin yliopistosta, LUMA -tiedekasvatuskeskuksesta  ja hankkeen koordinaattori Outi Junno Töölön kirjastosta esittelivät nykyisille ja uusille tiedetutoreille sekä meille ohjaajille uutta, mainiota yhteistyömahdollisuutta yliopiston ja Töölön kirjaston kanssa. Tiedetutoriemme on tarkoitus ohjata pieniä, n. 9 – 13 -vuotiaita tyttöjä ja poikia ongelmien ratkaisussa yhdessä yliopisto-opiskelijan ja kirjastohenkilön kanssa.

Pulmaario-pajat ovat uusi konsepti, joka on tuonut  pääkaupunkiseudun kirjastoihin maksuttomia matematiikan ja ohjelmoinnin työpajoja lapsille ja nuorille. Pajoissa on seivästetty vaahtokarkkeja – tällaisen harjoituksen myös tiedetutorimme tekivät – ratkottu salauksia, koodattu ja tutustuttu ohjelmointiin. Ongelmanratkaisutehtävät käsittelevät erilaisia teemoja, esimerkiksi avaruus ja salapoliisityö.

SONY DSC

Kuva 3. Jenni esittelee säännöllisiä avaruuskappaleita, joita pajassa opitaan rakentelemaan. Kuva: H.Ylä-Mella

Hanke poistaa ennakkoluuloja matematiikkaa, ohjelmointia ja kirjastoja kohtaan. Pulmaariossa lapsen näkemys omasta itsestä oppijana muuttuu realistisemmaksi – positiivisemmaksikin ja lapset löytävät uusia kavereita matematiikan ja ohjelmoinnin kautta. Toiminta tukee myös tietoyhteiskunnan kansalaistaitojen oppimista hankkeen koordinaattorin, Outi Junnon mukaan.

Pulmaario-pajat kehittävät monia elämässä vaadittavia taitoja. Lapset oppivat ongelmanratkaisutaitoja ja yhdessä toimimista  Pulmaario-pajojen matematiikka-ohjelmasta vastaavan Jenni Räsäsen mukaan.

Pulmaario-ohjaajina on toiminut innokkaita matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen opiskelijoita Helsingin yliopistosta, mutta tavoitteena on osallistaa ohjaukseen myös kirjaston työntekijöitä. Tarkoituksena on saada mukaan lisäksi tiedetutoreitamme ja aloittaa Pulmaario-pajatoiminta tulevalla syyslukukaudella.  

jennijatiedetutor

Kuva 4. Pulmaarion vetäminen voisi olla yksi osa ensi vuoden tiedetutor-kurssia. Kuva: H.Ylä-Mella

Jennijatutkimus

Kuva 5. Projekti on osa Jennin omaa väitöskirjatutkimusta, johon opiskelijammekin pääsevät näin osallisiksi. Kuva: H.Ylä-Mella

Toivommekin mukaan innostuneita tiedetutoreita ohjaajiksi Pulmaariopajoihin!

Tervetuloa joukolla mukaan ohjaamaan ja oppimaan!

Pulmaario-pajat järjestää Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen osana toimiva matematiikan oppimisen resurssikeskus Summamutikka sekä tietojenkäsittelytieteen oppimisen resurssikeskus Linkki yhteistyössä pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastojen kanssa. Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö.

tervetuloaKumpulaan

Kuva 6. Yhteistyö on voimaa ja tiedetutorimme toivotettiin tervetulleiksi vierailemaan Helsingin yliopiston Kumpulan kampukselle! Kuva: H.Ylä-Mella

DNA:n eristäminen suun limakalvon soluista

Teksti ja kuvat: Iiro Juntunen

DNA määrää, miltä kaikki elävä näyttää ja minkälaisia ominaisuuksia niillä on.

Meillä kaikilla ihmisillä on yksilöllinen DNA.  Sen vuoksi me näytämme erilaisilta. Tässä työssä erotin DNA:n suun limakalvon soluista biologian BI5-kurssin kokeellisella tunnilla.

Aloitin tutkimuksen merkitsemällä paperille paikat kahdelle mittalasille. Laitoin mittalasiin 1 n. 0,75 dl vettä ja sekoitimme sen joukkoon puoli teelusikallista ruokasuolaa ja tipan astianpesuainetta. Pesuainetta tarvittiin rikkomaan solujen rasva-aineista koostuva solukalvo sekä tumakotelo. Ruokasuolan tehtävänä oli sitoa itseensä solun muut aineet, jotta nimenomaan DNA saataisiin näkyviin miltei sellaisenaan.  

Aloitin DNA:n eristämisen purskuttamalla suussani vettä n. 30 sekunnin ajan puhdistaakseni suun. Suun puhdistamisen jälkeen pureskelin suun sisäpintoja kevyesti, minkä jälkeen otin uudelleen vettä suuhuni ja purskuttelin n. 30 sekunnin ajan. Tein tämän, jotta sain suun limakalvojen soluja talteen veden mukana. Syljin suussa olevan veden mittalasiin 2, minkä jälkeen kaadoin sitä n. 2 cm:n kerroksen koeputkeen. Laitoin  koeputkeen myös vesi-suola-pesuaineliuosta niin, että koeputkessa oli yhteensä n. 3 cm nestettä. Nesteiden yhdistämisen jälkeen kääntelin  koeputkea varovasti. Näin nesteet sekoittuivat mutta saippua ei vaahtoutunut. Opettaja kaatoi liuoksen päälle varovasti jääkylmää alkoholia siten, että nestettä oli yhteensä 6 cm. Odotin noin minuutin ajan DNA:n erottumista alkoholikerroksen ja vesi-pesuaine-suolakerroksen välissä. Toistin tutkimuksen kolme kertaa ja sain kolmannella kerralla DNA:n erottumaan rihmamaisena alkoholikerrokseen. Tämän jälkeen sain vielä mahdollisuuden tutkia DNA:ta mikroskoopin avulla.

Ohessa on kuvia työn vaiheista ja viimeisenä on mikroskooppikuva eristämästäni suun limakalvon solujen DNA:sta.

 

Tiedetutorit avoimissa ovissa ja vanhempainillassa

Ensimmäisen ja toisen vuosikurssin vanhempainilta järjestettiin Etu-Töölön lukiossa keskiviikkona 18.1. 2017.  Ennen yhteisen tilaisuuden alkamista opiskelijat esittelevät lukiomme yrittäjyyskursseja ja projekteja 1. kerroksen ala-aulassa.

Tiedetutorit olivat myös mukana ja esittelivät toimintaamme hienosti niin ständillä ala-aulassa kuin vanhemmillekin luokkahuoneessa. Opettajana ja heidän ohjaajanaan oli ilo olla mukana illassa.

Samana päivänä 18.1., edellisenä keskiviikkona 11.1. sekä torstaina 26.1. lukiossamme järjestettiin Avoimet ovet. Tuolloin 9-luokkalaiset vanhempineen olivat tervetulleita vierailemaan koulussamme ja tutustumaan toimintaamme. Edustimme parhaamme mukaan!

Toivommekin, että mahdollisimman monet uudet opiskelijat kiinnostuivat tarjonnastamme ja lukiostamme mahdollisena paikkana jatkaa opintoja.

 

tiedetutoritpystykuva

Tiedetutorit ovat valmiina standilla vastaanottamaan vieraat. “Tiedetutor-tykitystä Tylyn tyyliin!” Kuva: Anne Maria Mäkelä

 

Pajapäivä 8.12.

Joulukuussa, 8.12.2016, oli koulussamme pajapäivä, jossa tiedetutorit järjestivät ohjelmaa luonnontieteistä kiinnostuneille opiskelijoille.

pajapaivaryhmakuva

Demonstroimme kolme kemian työtä. Ensimmäiseksi Oskari, Kaarlo, Emil ja Juuso demonstroivat vetykaasun valmistusta pneumaattisen ammeen avulla. Vetyä (H2) valmistettiin suolahaposta (HCl) ja sinkkirakeista (Zn). Vety kerättiin pulloon ja siitä tehtiin vetyraketti.

pajapaivavedynvalmistusleikattu

Myöhemmin tehtiin myös koe, jossa vetykaasu johdettiin pesuaineeseen, johon oli lisätty vettä. Näin syntyi vetykuplia, jotka kerättiin kädelle ja sytytettiin tulitikulla, jolloin kuplien vetykaasu paloi näyttävästi.

Sen jälkeen Linda, Anni ja Saana tekivät laavalamppukokeen, jossa laitettiin erlenmeyer-pulloon ensiksi rypsiöljyä, sitten suolahappoa, joka tiheämpänä ja öljyynliukenemattomana painui öljykerroksen alapuolelle. Tämän jälkeen laitettiin muutama tippa väriainetta ja lopuksi marmoria (kalsiumkarbonaattia CaCO3). Karbonaatti hajosi hiilidioksidiksi (CO2), joka tuotti laavalamppuun ”liikkeen”.

pajapaivalaavalampunvalmistelu

pajapaivalaavalamppuleikattu

Elefantin hammastahna oli viimeinen demonstraatio, jonka myös Anni, Linda ja Saana esittelivät. Siinä astian pohjalle kaadettiin aluksi vetyperoksidia (H2O2 ) ja sen päälle nestemäistä pesuainetta. Lopuksi laitettiin mangaanidioksidia (MnO2). Sitten tapahtui vetyperoksidin katalysoitu hajoamisreaktio, jossa “hammastahnaa” vyöryi astiasta happikaasun (O2) avulla.

elefantinhammastahnak

Lopuksi kaikki pajaosallistujat saivat rakentaa statiivista, kourista, kolveista ja karamellivärinesteistä koostuvan joulukuusen. Kuusemme sai koristusnauhakseen molekyylimallinnuspalloista tehdyn ketjun.

Kiitos kaikille osallistujille!

pajapaivajoulukuusenrakennus

pajapaivajoulukuusi