kesäkuu | 2022 | tiedetutortoiminta etu-töölön lukiossa

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä lukioomme Arkadiankadulle asteli arvokas puhuja, tähtitieteen professori, emeritus, Esko Valtaoja – tietokirjailijana ja tieteen kansantajuistajana kansainvälisestikin arvostettu tiedemies!

Esko Valtaoja on yksi maailman parhaita mustien aukkojen asiantuntijoita. Elämäntyönsä hän on tehnyt nimenomaan mustien aukkojen ja astrobiologian tutkimuksessa sekä aurinkotutkimuksessa. Hän osaa keskustella lähes kaikesta maan ja taivaan välillä – maailmankaikkeuden alusta, elämästä ja tajunnasta, maan ulkopuolisesta elämästä, tulevaisuuden mahdollisuuksista ja maailmanlopustakin.

Hänen virtuoosimaista Sanojen leikkiä saapui kuulemaan pieni lauma opiskelijoitamme ja ilahduttavasti myös opettajia! Hän esitteli meille evoluution kaaria erilaisten alojen näkökulmista – mm. ihmisen, tieteen, teknologian, älyn ja kulttuurin näkökulmista.

Keskustelumme soljui aiheesta toiseen päätyen kaikkia kiinnostavaan kysymykseen, onko muualla avaruudessa – muilla planeetoilla – älyllistä elämää, tai elämää yleensä. Ei tunnu kovin todennäköiseltä, että kaikki valtavat taivaankappaleet, Aurinko, tähdet ja Linnunradat olisivat luodut vain valaisemaan pientä planeettaamme. Toisinaan ajattelemme olevamme yksin maailmankaikkeudessa, toisinaan emme. Eivätkö kummatkin vaihtoehdot tunnu pelottavilta? Olisiko kenties niin, että mikä tahansa kulttuuri, johon saamme yhteyden, on meitä viisaampi? Onko todellakin mahdollista, että olisimme parasta, mihin maailmankaikkeus on pystynyt? (R.B., A.C.C., P.H.)

Maan kymmenistä miljoonista lajeista vain harvat kommunikoivat keskenään, kuitenkin meidän kemiamme on sataprosenttisesti sama. Kuinka todennäköistä on siis, että voisimme kommunikoida olioiden kanssa, joilla on täysin erilainen kemia. (L.M.) Vai, onko mahdollisilla muiden planeettojen olioilla erilainen kemia? Puhujammekin totesi kauniisti: “Olemme luuta ja lihaa, mutta olemme myös tähtipölyä. Ruumiissamme liikkuvat samat alkuaineet kuin tähdissä. (H.C., S.S.)

Lewis Thomas on tokaissut: “Loppujen lopuksi tärkein kysymys on: “Hei , onko siellä ketään?” Jos vastaus on: ”Kyllä, täällä ollaan!”, kannattaa pysähtyä miettimään sitä hyvin pitkäksi aikaa. Myös Esko Valtaojan esimerkki keittiökemian tuotoksista kuvasi vastaavaa tilannetta: “Sekoitellessamme astiassa erilaisia raaka-aineita keskenään, saattaa jonain päivänä vanukkaan sijaan purnukasta noustakin outo olio ja tervehtiä meitä sanoin: “Heippa häiskä!” .. Aamukahvi jäänee tuossa tilanteessa juomatta ..

Kuuhun matkustaminen kolmimiehisellä aluksella on kuin vetäisi ohuen säikeen avaruuteen. Tulevien vuosikymmenien päätavoitteena on vahvistaa tätä säiettä, tehdä siitä lanka, köysi ja lopulta valtatie. ( Isaac Asimov, The Beginning and the End, 1977). Toisaalta Esko Valtaojan mukaan Kuu on kuollut. Kuun sijaan katseet ovatkin jo kääntyneet vahvasti Marsin suuntaan. Sieltäkin on löydetty, arvokasta, pientä, poolista, vetysidoksellista Elämän ylläpitäjää, vettä. Esiintyjämme arvion mukaan ihmisen on mahdollista matkata Marsiin vuoteen 2050 mennessä. Toivokaamme, että mahdollisimman moni meistä näkisi ja kokisi tämän ihmeen tapahtuvan.

Kuolevaisia kun olemme, tiedämme syntyneemme vain päiväksi, mutta seuratessamme tähtien tiheää paljoutta niiden ympyräradoilla emme ole enää Maassa: nousemme Zeuksen luo syömään jumalten ruokaa . (Ptolemaiosta mukaellen)

Näillä sanoilla Tiedetutorit ohjaajineen kiittävät upeaa Esko Valtaojaa ja keskusteluun osallistuneita!