Vierailu Vantaan Energian jätteenpolttolaitoksella.

Kävimme Vantaan Energian jätteenpolttolaitoksella 23.1.2024. Vierailu oli osana Helsingin luonnontiedelukion varaamaa vierailua. Vierailulle oli jäänyt vapaita paikkoja, joten lähdimme mukaan tutustumaan laitokseen.

Vantaan Energian jätteenpolttolaitos sijaitsee Långmossebergenissä Itä-Vantaalla. Niinkuin nimessä mainitaan, laitoksella poltetaan jätettä, mutta vain sekajätettä. Päivittäin laitokselle tulee noin 200 rekkaa ympäri Uuttamaata, jotka kippaavat jätteensä laitokseen käsiteltäviksi. Laitokseen menee noin 360 000 tonnia jätettä vuodessa. Laitoksella jätteestä tuotetaan lämpöä ja sähköenergiaa vantaalaisten koteihin.

Kuva 1: Vantaan Energian jätteenpolttolaitos kaukaa

Jätteenpolton vaiheet:

1. Kuorma-auto kaataa roskansa bunkkeriin, missä automaattiset kahmarit sekoittavat sitä.
2. Bunkkerista kahmari nostaa roskaa suppilon kautta polttokattilaan. Yhteen kahmariin mahtuu noin 10 tonnia jätettä.
3. Polttokattilassa roskat palavat yli tuhannen asteen lämpötilassa. Roskat sytytetään kaasulla, mutta ne toimivat polttoaineena sytyttämisen jälkeen.
4. Polttokattilasta tuleva lämpö lämmittää vettä, jolla tehdään sähköenergiaa, mutta pääosin lämpöä.

Kuva 2: Kahmari toiminnassa

Joka vuosi yhden kuukauden aikana laitos sammutetaan siivouksen ja huollon vuoksi. Tänä aikana kaikkien laitoksen koneiden ja paikkojen kunto tarkistetaan. Tämä aika on esittelijän, joka kertoi meille jätteenpolttolaitoksesta, mukaan vilkkainta aikaa laitoksella. Laitos on suuri kooltaan, joten huoltoon menee aikaa. Huollon aikana laitoksella on paljon työntekijöitä, sillä laitoksen huoltoon on vain kuukausi aikaa. 

Vantaan Energian jätteenpoltolaitoksella ovat suuret standardit ympäristöystävällisyydestä. Heidän päästörajat ovat 50% alhaisemmat kuin sallitun määrän raja. Jätteenpolttolaitoksella päästöjä tarkkaillaan jatkuvasti. Jos päästöjä tulee yli sallitun määrän, laitos pysähtyy. Päästöt menevät ennen savupiippua suodattimen läpi, joka suodattaa haitalliset kemikaalita ja muut päästöt pois kaasusta. Lopulta savupiipusta tulee pääosin vain vesihöyryä. 

Puolet vierailusta olimme vierailijoille tarkoitetussa salissa, jossa esittelijät kertoivat meille asioita laitoksesta ja Vantaan Energiasta ylipäätään. Salissa oli iso valkokangasnäyttö, josta meille näytettiin esittelyvideoita. Esittelyn aikana kävimme läpi kaikki jätteenpolton vaiheet salissa olevan pienoismallin avulla. Salista siirryimme huoneeseen, josta näkyi bunkkeriin. Bunkkerissa säilytettiin sekajätettä, jota kahmarit nostelivat vaiheittain ylös suppiloon. Huoneessa oli myös toinen ikkuna, josta näkyi polttokattilan alle. Ikkuna, josta näkyi bunkkeriin, täytyi huuhtoa ikkunan eteen asennetulla huuhtelujärjestelmällä. Ikkunaan kertyi vesihöyryä ja muuta kaasua, joka tuli roskista. Vierailu kesti noin kaksi tuntia. Vierailulle kannattaa mennä autolla, sillä laitokselle ei mene julkisia. Lähin bussipysäkki on noin 1.5 kilometrin kävelymatka päässä.

Kuva 3: Polttokattilan alapuolella. 

Kuva 4: Pienoismalli laitoksesta

Lähteet:
https://youtu.be/hDnl14K_G4k
https://www.vantaanenergia.fi/jatevoimala-antaa-roskalle-uuden-elaman

Teksti ja kuvat: Eero Helle

TIEDETUTORIEN HOT-VIIKKO, TIEDETTÄ LAPSILLE -TEMPAUKSET JA AVOIMET OVET – SYYSLUKUKAUDELLA 2023

HOT-VIIKKO

Jo perinteeksi muodostunut HOT – viikko ‘ kutsui’  myös meidät  Tiedetutorit  tuottamaan iloa ja ihmettelyä Tylyn väelle syyskauden pimeisiin päiviin.

Olimme etukäteen valmistelleet sarjan demonstraatiota ja esitimme  Tiedeshown koulumme Auditoriossa. Näytöstämme tulivat seuraamaan biologian  ja fysiikan opiskelijaryhmät. Saliin ilmestyi myös joukko australialaisia vieraita, suomalaisesta koulutusjärjestelmästä kiinnostuneita opettajia ja muita koulutusalan ihmisiä toimittajineen.  Muutama henkilö Japanistakin tulla tupsahti mukaan –  ja näytös saattoi alkaa.  

Me ohjaajat voimme olla hyvin ylpeitä upeista tiedetutoresitamme. Heillä onnistui kokeellisten töiden esittelyt ja ilmiöiden selitykset myös englannin kielellä mitä loistavimmin! 

Demonstraatiomme olivat näyttäviä. Niissä saattoi kuulla ääniä, vingahduksia, pamahduksia. Ne olivat värien leikkiä ja ilottelua –  hohtamista, häikäisemistä ja liekehtimistä.  Ne olivat kaasupilvien pöllähtämistä reaktioastioista ja toisinaan kaasun rakenneosasten kristallisoitumista kauniiksi, sädehtiviksi kiteiksi lasiastioiden seinämille. Nämä maailmankaikkeuden kauniit ilmiöt hämmästyttivät, ihastuttivat ja saivat salissa istujat entistä uteliaammiksi. Mikä sen ilahduttavampaa meistä Tiedetutoreista onkaan?

Elämä on tutkimista, ihmettelemistä, etsimistä, pohtimista ja tien reunustamista varovaisin sanoin .. Elämä on kaikki värit – antakaamme niiden kaikkien kauniisti loistaa
“Samalla tiellä ei ole kahta samanlaista matkaa.”

Kuvat 1-6. HOT-viikon tiedetutorshow käynnissä.

Kuva 7. Yhteiskuva australialaisten vieraiden kanssa.

Kiitos paljon innostuneelle yleisölle.
Kiitos kansainvälisille vieraillemme Japanista ja Australiasta.
Erityisesti australialaiset vaikuttuivat syvästi esityksestämme, He ihastelivat mm. opiskelijoidemme valmiutta käsitellä vaarallisiakin aineita taidokkaasti ja turvallisesti  He jäivätkin shown jälkeen opiskelijoitamme haastattelemaan ja saattavat Tiedetutor-ilosanomaa eteenpäin valtamerten takana.

TIEDETTÄ LAPSILLE -ESITYKSET   

Kuluneen syyslukukauden aikana olemme saaneet pyynnöt Päiväkoti Susannasta “eskariryhmän” ja Kannelmäen peruskoulusta  3. luokkalaisten pääsemiseksi Tiedetutoriemme Tiedettä lapsille -tempauksiin.  Kumpikin pyyntöjen esittäjistä ovat koulumme entisiä opiskelijoita, Nea Korhonen päiväkodista ja Taika Vuorenmaa peruskoulusta.  Sekä Nea että Taika  todennäköisesti haluavat tehdä elämäntyönsä pienten lasten kasvattajina ja opettajina.
Tämä uutinen oli meidän kaikkien mieltä lämmittävä!

Molemmissa ryhmissä tiedetempauksen kulku oli miltei samanlainen.  Aluksi pienet ihmiset puettiin työtakkeihin ja suojakäsineisiin ja tietysti silmilleen lapsoset saivat suojalasit. Ihmiset olivat pieniä ja suojavarusteet liian suuria. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Miten niin pienessä voikin olla niin valtava energia, innostus ja hämmästely, unohtamatta iloa. Ilolla on aivastuksen tavoin tapana tarttua. Ilo tarttui tiedetutoreihimme ja heissä syttyi halu luoda lapsille elämyksellinen tiedetuokio, joka ihastuttaa ja josta  lapset ehkä  puhuvat  kotimatkallaan ja ehkäpä illalla vielä vanhemmilleen. 

Suojavarusteet olivat tarpeen, kun lapset pääsivät itse tekemään tutkimusta. He saivat tehtäväkseen sekoittaa erilaisia liuospareja keskenään- pipetoida itse –  ja tehdä havaintoja sekä ihastella näkemäänsä.. Tiedetutorien ohjauksessa työt sujuivat turvallisesti. He  pitivät huolta, että oikeat aineet pipetoitiin koeputkiin ja oikeat sakat syntyivät. Samalla tiedetutorit ehtivät vastailla lasten kymmeniin ja taas kymmeniin kysymyksiin. Tämä meillä Tieteen lähettiläinä lienee tarkoituskin. Tehtävämme on, etteivät kysymykset lakkaa kaikumasta!

Tunnelmat luokkahuoneessa todellakin olivat samankaltaisia kuin HOT-viikolla audtioriassakin.
Demonstraatiot aiheuttavat lapsissa usein suurempia ääniefektejä kuin reaktioiden vingahdukset tai pamahdukset reaktioastioissa konsanaan.  Saattavatpa lapsen silmät sädehtiä kirkkaammiin kuin yksikään kide puhtaan lasin palasella.. Ehkä lapsosen sydän on lämpöisempi kuin yhdenkään eksotermisen reaktion tuottama kuumuus astiassa. Oli, miten oli, riemu, hämmästys ja – oppimisen sekä osaamisen ilo loistaa yhtä kirkkaana niin pienessä  eskarilaisessa kuin isommassa tiedetutorissa. 

Kummassakin ryhmässä tiedetutorit järjestivät ytuokion lopuksi tiukat tietovisat, jotka – tottakai – ovat lapsosille aina tärkeitä. Innostus oli mitä pursuavin ja desibelit kohosivat aika-ajoin kattoon. Kisan päätteeksi hiljennyttiin pisteiden laskuun ja voittajat selvisivät.

Oli hienoa nähdä entisiä opiskelijoitamme samojen tehtävien äärellä, jossa me ohjaajat olemme. Vierailu oli suuri ilo heille ja meille. Nean sanoin: “Vierailu ylitti kaikki odotuksemme!”

Saamamme kiitokset heiltä lämmittivät mieltämme ja koskettivat sieluamme syvästi.

Kiitos energisestä vierailustanne ja sydämellisesti tervetuloa uudestaan!

Kuvat 8 -12. Tiedeshow käynnissä lapsille.

AVOIMET OVET

Jokasyksyinen tapahtuma, Avoimet ovet, järjestettiin vähän ennen joulua. Peruskouluopinnot keväällä päättävät oppilaat saivat arvokasta tietoa, miten lukiossa opiskellaan ja he pääsivät tutustumaan myös koulumme kauniisiin tiloihin. Oppilaat kiertelivät erilaisilla esittelypisteillä, esim. aineryhmien, opojen ja huoltamoväen pisteillä, joita oli järjestetty eri puolille kouluamme. Myös tiedetutoreilla oli oma esittelypaikka. Kerroimme yhdeksäsluokkalaisille oppilaille toiminnastamme. Tähdensimme mm. miten monipuolisia mahdollisuuksia meille tarjoutuu tämän opintojakson suorittamiseksi.

Kuva 13. “Chemist tree” 

Esittelypaikassamme vierailevat oppilaat kuuntelivat keskittyneesti kertomaamme.  Yritimme sitkeästi saada heitä kyselemään enemmän tekemisistämme.  Lienikö ujous syynä, vai mikä, etteivät he kuitenkaan rohkaistuneet kyselemään. 

Toivomme kuitenkin heidän vaikuttuneen kuulemastaan ja näkemästään ja saavamme heistä uusia, innostuneita tieteen ilosanoman saattajia joukkoomme.

Tervetuloa – syksyllä tapaamme!

Teksti: Anne Maria Mäkelä ja Emma Savonen
Kuvat: Anne Maria Mäkelä, Emma Savonen ja Katja Välikangas-Karvo

Tiedetutorien ekskursio Harppi-festareille Maunulaan

Osallistuimme lauantaina 11.11.2023 Harppi-festareille. Matematiikka- ja tiedefestarit pidettiin neljättä kertaa.

Harppi on Maunulan yhteiskoulun ja Helsingin matematiikkalukion valtakunnallinen matematiikan opetuksen kehittämistehtävä, jonka on myöntänyt Opetus- ja kulttuuriministeriö vuosille 2018–2025. Harppi on osa Lukema-verkostoa eli lukion matematiikan ja luonnontieteiden kehittämisverkostoa. Harpin tärkeimpiä tavoitteita ovat

• Matematiikassa etevien tarpeiden parempi huomioiminen joka puolella Suomea
• Matematiikan sovellusten esiin tuominen lukion matematiikan opetuksessa
• Sosiaaliset tapahtumat matematiikan ja tieteen ympärillä
• Ohjelmoinnin opiskelun lisääminen lukiossa
• Matematiikan opetuksesta kiinnostuneiden tahojen yhteistyön parantaminen

https://www.lukemaverkosto.fi/esittely/ [luettu 1.12.2023]

Kuva 1. Harppi-festarit alkavat.
Kuva 2.  Ville Tilvis Maunulan yhteiskoulusta ja tilastotieteen professori Pauliina Ilmonen.

Festarit alkoivat Maunulan matematiikkalukiolla tilastotieteen professori Pauliina Ilmosen luennolla datan hyödyntämisestä. Luennon jälkeen oli porrastetusti lounaaksi pizzaa. Väliaikoina kiertelimme koululla katselemassa ympäriinsä. Pidimme etenkin ruokalasta. Ruokalan ikkunat olivat korkeat  ja viherkasvit loivat viihtyvyyttä. 

Kuva 3. Peikonlehtiä, traakkipuita ja muita viherkasveja lukion ruokalassa:)

Lounaan jälkeen oli ensimmäisen työpisteen aika. Minulla ensimmäisenä oli pakohuone. Alussa olevista aikaa vievistä pienistä ongelmista huolimatta saimme kaikki pulmat ratkaistua juuri viime minuutilla. Toisen tauon jälkeen osallistuin oppitunnille sydänsähkökäyrän tulkinnasta, jonka piti neurotutkija Mikael Segerstråle. Tunti koostui sekä luennointityyppisestä opetuksesta sekä demonstraatiosta ihoon liimattavien elektrodien kanssa. Pääsimme tutkimaan sydänsähkökäyrää ja sen jälkeen tutkittiin muun muassa, vaikuttaako sähkökäyrään, jos pää on hetken veden alla. Aihe oli toki vaikea, mutta ymmärsimme opetuksesta suhteellisen paljon, vaikkemme entuudestaan paljoa aiheesta tietäneetkään.

Kuvat 4 ja 5. Neurotutkija Mikael Segerstråle

Kuva 6. Sydänsähkökäyrässä esiintyvät vaiheet.
Kuva 7. Erään opiskelijan sydänsähkökäyrä.

Kuva 8. Kuva oppitunnilta sydänsähkökäyrän tulkinnasta.

‘Värityksiä’- työpajassa ratkaisimme erilaisia kombinatorisia ongelmia värityksiä hyödyntäen. Työpajassa perehdyimme menetelmän alkeisiin, ratkaisimme tehtäviä valkotaululle ja saimme mukaamme myös kokoelman tehtäviä. Työpajan piti matematiikan tohtori Anne-Maria Ernvall-Hytönen. 

Kuva 9. Anne-Maria Ernvall-Hytönen esitteli esimerkkinä kuinka voidaan väritysten avulla todistaa, ettei kuvan shakkiruudukkoa pysty täyttämään 1×2 dominopaloilla.

Yhden mielenkiintoisen työpajan ohjelmassa oli rakentaa valtava kertakäyttöinen tietokone yli 10 000 dominopalasta.  Dominotietokoneessa kaatuvat dominojonot kuljettavat signaalin, kuten tietokoneissa sähkö. Festivaalin päätösnumerona dominotietokoneelle annettiin yksi yhteenlasku laskettavaksi. Tunnelma oli jännittynyt, kun laskun lopputulosta odotettiin joukolla salissa. Dominotietokone ylitti odotukset ja toimi täydellisesti.

Festareiden ajan oli tarjolla myös vapaata ohjelmaa, mm. pelikoneita, lautapelejä ja kilpailuja.

Kuvat 10 ja 11. Festaritunnelmaa pelisalista. Taustalla rakennetaan dominotietokonetta.

Kiitos paljon Harppi-festarien järjestäjille, esiintyjille ja työpajojen vetäjille.
Marraskuinen lauantai oli antoisa ja mielenkiintoinen!

Teksti ja kuvat: Mimosa Kaunisluoto ja Tiedetutorohjaajat

Vierailu Kumpulan kampuksella, Helsingin yliopistossa, 10.10.2023

Tieteen kilpajuoksu – tutustumisseikkailu Kumpulan kampukseen toisen asteen opiskelijoille

Vierailimme 10.10.2023 Kumpulan kampuksella. Siellä järjestettiin Tieteen kilpajuoksu -niminen kaksituntinen tapahtuma. Se oli tarkoitettu toisen asteen opiskelijoille tutustumisseikkailuksi yliopistoon.

Lähdimme Etu-Töölön lukiolta seikkailemaan Helsingin yliopistolle hyvissä ajoin – raitiovaunu 8:lla.

Tilaisuus alkoi kello 14.00 Chemicumin luentosalissa, A129, kemian kampuksella. Auditoriossa meitä osallistujia jaettiin neljän hengen ryhmiin ja saimme ohjeistuksen tapahtumasta. Meillä oli noin puolitoista tuntia aikaa kiertää ympäri kampusta kymmenessä eri tehtäväpisteessä. Oli kiva nähdä paljon opiskelijoita eri puolilta Helsinkiä mukana tässä tapahtumassa. 

Tehtäväpisteillä meidän oli keksittävä ratkaisuja mm. matematiikan, maantieteen, geotieteen kemian ja fysiikan ongelmiin.

Tehtävänannot olivat matematiikassa yhtälöiden muodostamista ja niiden ratkaisua.  Mielestäni matematiikan tehtäviä oli tosi helppo ja kiva ratkoa, koska opettajat olivat auttavaisia, sosiaalisia ja mukaansatempaavia. Oli myös kiinnostavaa seurata, miten he opettavat näitä asioita. 

Seuraavana oli maantieteen rasti, missä tehtävänä oli osallistua Kahoot-peliin. Pelissä oli 40 kysymystä, joissa jokaisessa näytettiin kuva jostain maasta, ja meidän piti arvata, mistä maasta oli kyse. Se oli hauskaa, kun teimme sitä yhdessä muiden kanssa ja ilmapiiri oli hyvä. Kaikki olivat ystävällisiä ja kiinnostuneita samoista asioista, joten oli hienoa työskennellä heidän kanssaan ja tuntea kuuluvansa samanhenkiseen ryhmään.

Kiinnostavimmat olivat fysiikan ja kemian rastit. Kävelimme Physicum-kampukselle ja löysimme fysiikan tehtävänannot. Tehtävänannossa meidän piti etsiä eri puolille kampusta sijoitettuja kuvia Albert Einsteinista ja ottaa itse kuvista kuvia.

Kemian rasti oli myös  kiinnostava, mutta aika monimutkainen. Meille annettiin vaaka, noin 25 g riisiä, pieni muovipussi ja  ilmapallo. Saimme tehtäväksi selvittää, kuinka monta ilmapalloa tarvitaan nostamaan 85 kg. Laitoimme pari grammaa riisiä muovipussiin ja solmimme sen ilmapalloon. Tutkimme, montako grammaa riisiä yksi ilmapallo pystyi nostamaan ilmaan ja siitä laskimme, kuinka monta ilmapalloa tarvittaisiin, jos riisiä  – massaa – on 85 kg. 

Nopein ryhmä, joka ei valitettavasti ollut meidän ryhmämme –  sai palkinnon. 

Tapahtuma oli kuitenkin tosi kiinnostava ja hauska kokemus. Osallistujat olivat ystävällisiä ja kampuksella kiertäminen oli kivaa. Näimme myös yliopiston opiskelijoita opiskelemassa käytävillä. 

Kaikki, mitä minä näin ja koin, oli ihanaa ja menisin samantyyppisiin tapahtumiin mielelläni vastaisuudessakin.

Kiitos paljon tapahtuman järjestäjille!

Kuva 1. Auditoriossa saimme ohjeet rasteilla työskentelyyn aikatauluineen.

Kuva 2. Yksi osa matematiikan tehtävistä.;)

Kuva 3. Tässä on kuva kampuksen aulasta. Otin kuvan, koska se näytti tosi rauhalliselta ja hienolta. Saimme mennä aulaan ja istua siellä aistimassa yliopistotunnelmaa. Kuvassa näkyy opiskelijoitakin opiskelemassa. Heitä näkyi ihan kaikkialla. 

Keskellä näkyy myös Suomen kartta.

Kuva 4. Saimme myös tietoa erilaisista luonnontieteen aiheista, joita yliopistolla voi opiskella ja yksityiskohtaisemmin, mitä on tarjolla milläkin kampuksella. 

Teksti ja kuvat: Huda Abd Jasim 

Tiedettä lapsille

Pienet tieteilijät valtasivat kemian luokkahuoneemme tänä keväänä kolmesti.
– Tiedettä lapsille -tapahtumat kiinnostavat yhä enemmän

Kuva 1 ja 2. Tieteen äärellä

Toukokuun 8. päivänä (2023) ensimmäinen Päiväkoti Susannan viskariryhmä saapui tiedetutoriemme järjestämään Tiedettä lapsille -tapahtumaan. Toinen ryhmä samasta päiväkodista saapui vieraaksemme heti viikon päästä ja kolmas lapsikatras lähti lukioomme tiede-ekskursiolle 17.5. töölöläisestä Onnimanni-päiväkodista.

Näissä pienissä ihmisissä pursuileva ilo ja energia, uuden ihmettely ja uteliaisuus ovat parasta. Ne sykähdyttävät myös opiskelijoitamme ja tarttuvat heihin voimalla. Näin tiedetutorimme innostuvat itsekin omista esityksistään yhä uudelleen. Heissä syttyy halu luoda pienille vieraillemme elämyksellinen, hämmästelyä herättävä tapahtuma, johon muistoissa tullee palanneeksi useita kertoja myöhemminkin.

Kuva 3 ja 4. Tiedetutorit auttavat lapsille työtakit ja muut suojavarusteet.

Liian isoon työtakkiin, juuri ja juuri silmillä pysyviin suojalaseihin ja pari numeroa liian isoihin suojakäsineisiin sonnustautuneen lapsen edessä tiedetutorimme ovat sulaa laavaa – sitten “isojen” takit suoristuvat ja esitys alkaa! Demonstraatiot ovat aina lapsosista hämmästyttäviä – voisiko toisin ollakaan? Osa lapsista kertoi nyt nähneensä joitain reaktioita videoilla, eräs pieni tieteilijä oli jopa kotonaan kokeillut, miten kemian reaktiot onnistuvat. Tämä oli hienoa kuulla – ehkä arvelluttavaakin Toivottavasti ainakin jompikumpi, äiti tai isä, oli lapsen kanssa kokeiluissa mukana!

Kuvat 5 – 10. Demonstraatioita

Osassa lapsista reaktioissa koetut havainnot, räjähdyksenomaiset ääniefektit ja tulen leimahdukset herättivät pelkoakin. Päällimmäisinä olivat kuitenkin riemu ja innostus ja heidän monet hienot kysymyksensä, joihin tiedetutorimme löysivät oivallisia vastauksia.

Kuvat 11 – 13. Jännitystä, kysymyksiä ja vastauksia

Viskarit pääsivät myös itse harjoittelemaan “tieteen tekemistä.” Erivärisiä sakkoja syntyi kennolevyille näppärien sormien pipetoidessa liuoksia tiedetutorien ohjatessa heitä.

Kuvat 14 – 18. Tutkimuksia

Demonstraatiomme olivat näyttäviä. Pyrimme siihen, että reaktioiden tapahtumia on helppo havaita kaikin aistein, joita meillä ihmisillä on. Upean esityksen jälkeen annoimme lasten hengähtää hetken ja valmistauduimme heidän kanssaan tietovisaan, johon suoritusosuus oli oivallista päättää. Tapahtuman lopuksi tiedetutoreilla oli ilo jakaa lapsosille osallistumistodistukset ja hyvän mielen tuottavat lahjat heidän tiede-elämyksestään!

Kuvat 19 – 24. Tietokilpailu

Kuva 25. Todistukset

Huoneet täyttävän erilaisen ilon oli jälleen hiljennyttävä ja pienten kysymystulvan tyynnyttävä. Onkohan meidän ensi vuonnakin mahdollisuus levittää tieteen ilosanomaa näin pikkuisille ihmislapsille? Toki se olisi meille ilo! On aina yhtä koskettavaa seurata ihmettä itse Elämältä – lasta! Erityisesti innostuksen ja ihmettelyn kaiken tutkimattoman edessä toivomme pienessä lapsessa säilyvän.

Avaruudessa, jos monessa “pienemmässäkin” kohteessa on paljon tutkimatonta. Kuka näistä pienistä ihmisistä on seuraava avaruustähtitieteiljämme? Se jääköön nähtäväksi. Timothy Ferris, (PBS:n TV-ohjelmassa Are We alone? ) tokaisi aikanaan mm., että avaruudessa voi olla enemmän elämää kuin olemme osanneet kuvitellakaan. Jos olemme oppineet mitään Maailmankaikkeudelta, ainakin sen, että todellisuus on rikkaampi ja kyvykkäämpi kuin olemme hurjimmissa unelmissamme kuvitelleet.

Kiitos paljon energiaa pursuaville viskariryhmille ja heidän ohjaajilleen!

Kiitos mahdottomasti mahtaville tiedetutoreillemme! Olette huippuja!

Teksti: Anne Maria Mäkelä

Kuvat: Suvi Helaja ja Emma Savonen

“No two journeys on the same road are alike.”

Kuva 1. Amerikkalaiset vieraat ja tiedetutorit.

Koulullamme kävi vierailemassa keskiviikkona 12.4. noin 20 hengen joukko koulutusalan asiantuntijoita Yhdysvalloista. Otimme vieraat vastaan heidän saapuessaan, ja lyhyen koulumme esittelykierroksen jälkeen suuntasimme kemian luokkaan.

Kuva 2. Esittelykierroksella koulussamme.

Aluksi vieraamme saivat esittäytyä ja kertoa hieman itsestään ja työstään, ja muutama vieraistamme olikin saapunut Amerikan Samoalta asti. Myös vieraidemme työnkuvat vaihtelivat aina ala-asteen opettajista Yhdysvaltojen huippuyliopistojen professoreihin asti! Myös Anne Maria, Markku sekä tiedetutorit pääsivät esittäytymään, jonka jälkeen me tiedetutorit pääsimme kertomaan toiminnastamme ja Suomen koulutusjärjestelmästä vieraillemme hieman tarkemmin. Pidimme yhteensä noin tunnin mittaisen diashown, jonka lomassa vieraat pääsivät kyselemään mieleen nousseita kysymyksiä, joihin pääsimme vastaamaan.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Kuva 3. Esittelydiat

Esitelmämme lopuksi halusimme vielä näyttää vieraillemme kolme demonstraatiota, joiden mallinnuksina olevat kemialliset reaktiot selitimme, ja joista yhteen myös halukkaat pääsivät osallistumaan.

Kuvat 4 – 7. Tiedetutorit esittäytyvät ja näyttävät demonstraatioita yleisölle.

Virallisen osuuden päätyttyä vieraamme pääsivät vielä vapaammin kiertelemään koulullamme ja esimerkiksi katsomaan muihin luokkiin. Tässä samalla pääsimme rennommin jutustelemaan muutamien vieraidemme kanssa, ja keskustelimme esimerkiksi Suomen NATO-jäsenyydestä, Suomen kaksikielisyydestä sekä meidän tiedetutoreiden jatkosuunnitelmista lukion jälkeen. Saimme kuulla vierailta paljon kysymyksiä ja kehuja niin esitelmästämme kuin koulutusjärjestelmästämmekin. Heidän lähtiessään annoimme vielä heille kaikille mukaan omat Tyly-kassit.

Tämä oli kaiken kaikkiaan mahtava kokemus ja myöskin loistava tilaisuus luoda tulevaisuuden kannalta hyödyllisiä yhteyksiä, sillä erään vieraamme sanojen mukaan: ”If you ever come to the States contact us, we can host you and show you around”.

Teksti: Julia Kärkkäinen
Esittelydiojen käännös: Oskari Zuccaro
Kuvat: Leena Heinilä ja Markku Sutinen

TIETOKONETOMOGRAFIASTA JA VÄHÄN MUUSTAKIN

Tiedetutorien opintokäynti Helsingin yliopiston matematiikan laitoksella, Kumpulan kampuksella

7.3. 2023

Kuva 1. Teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltanen ja tutkija Alexander Meany esittelevät röntgenlaboratoriota

Koeviikon kynnyksellä (7.3. 2023) Tiedetutorimme suuntasivat kulkunsa Helsingin yliopistoon Kumpulan kampukselle, matematiikan laitokselle. Sysäyksen vierailulle saimme aikaisemmista onnistuneista opintoretkistä ja opiskelijoidemme halusta päästä katsomaan jälleen, mitä matematiikan laitoksen ovien sisäpuolella tapahtuukaan.

Teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltanen yhdessä tutkija Alexander Meanyn kanssa toivottivat meidät tervetulleiksi. He kertoivat meille omasta opiskelu- ja työhistoriastaan sekä matematiikan opiskelusta yliopistolla. Siltanen esitteli viipalekuvantamisen periaatetta, jonka jälkeen opiskelijat saivat arvuutella kuvattavaa kohdetta viipalekuvan perusteella. Tämänlaiset käänteiset ongelmat, joissa pyritään löytämään syy seurauksien perusteella ovat inversiomatematiikkaa, joka on Samuli Siltasen erikoistumisalaa. Opiskelijamme oivalsivat hienosti ratkaisut kaikkiin esitettyihin ongelmiin.

Kuvat 2, 3 ja 4. Samuli Siltanen kertoo röntgentomografiasta.

Kuvat 5 ja 6. Opiskelijat löytävät jokaiseen viipalekuvaan kätkeytyvän kuvattavan kohteen.

Siirryimme sitten röntgenlaboratorioon, jonka professori Siltanen on tutkimusryhmänsä kanssa kehittänyt Helsingin yliopistoon. Saimme nähdä esimerkkinä kuinka röntgenlaitteeseen laitetun pienen koriste-esineen rakenne saatiin selville röntgenkuvalla. Laitteella saadusta kuvasta pystyimme havaitsemaan esineen sisältämän koneiston, joka sai aikaan hahmon pään heilumisen.

Kuva 7. Röntgenlaite.
Kuva 8. Päätään heiluttava koriste-esine kuvattavana.
Kuva 9. Koriste-esineestä saatu 2D-kuva tietokonenäytöllä.

Opimme vierailulla myös sellaisista opiskelijoillemme uusista asioista, kuten Fourier-muunnoksista, integraalilaskennasta ja kompleksiluvuista, joiden kiehtoviin dimensioihin he pääsevät osallisiksi seuraavissa opintojaksoissa ensi lukuvuonna. Samuli Siltasen ja Alexander Meanyn innostus tarttui niin kauniisti opiskelijoihimme. Esimerkkinä tästä mainittakoon hetki, jolloin professori Samuli Siltanen oli piirtelemässä taululle Fourier-muunnosintegraaleja, eräs opiskelijamme käveli hänen luokseen. Hän alkoi kysellä: ”Mitä nuo merkit ovat? Millä lukio-opintojaksolla noista meille kerrotaan?” Siinä vaiheessa oli todettava hänelle, innostuneelle ensimmäisen vuoden opiskelijalle: ”Malta odottaa, ensi vuonna nämä merkit tulevat sinulle tutuiksi. Näitä taitoja opit ja osaat integroida MAA 07-opintojakson jälkeen!” – Olisimmepa saaneet opiskelijamme ilmeet taltioiduksi!

Kuvat 10 ja 11. Siltanen kertoo kompleksiluvuista.

Uuden LOPS:n slogan, ”Innostu ja onnistu!”, on aivan mahtava!

Toivotimme professori Samuli Siltasen vastavierailulle lukioomme. Hän ottikin kutsun vastaan iloissaan ja kertoi tulevansa mielellään! 

Kunnes jälleen tapaamme, voimme katsoa lisää professori Siltasen kiehtovia esimerkkejä matematiikan maailmasta hänen Youtube-kanavaltaan “Samun tiedekanava”. Tiedekanavalle ja muuhun materiaaliin pääsemme tutustumaan Siltasen Internet-sivuilta: http://www.siltanen-research.net/fi/

Kiitos valtavasti upeista esityksistänne professori Samuli Siltanen ja tutkija Alexander Meaney sekä mahdollisuudesta vierailla luonanne.

Kiitos myös teille, upeat tiedetutorimme!
Kanssanne oli ilo olla tutkimusmatkalla – ja matkamme jatkuu – tännekin haluamme palata!

Teksti ja kuvat Anne Maria Mäkelä ja Emma Savonen

TIEDETUTORIEN HOT-VIIKKO JA AVOIMET OVET

HOT-VIIKKO

Me tiedetutorit halusimme kantaa kortemme kekoon lukiomme Hyvän Olon Tyly  -viikon eli HOT-viikon kunniaksi. 
Järjestimme joukolle matematiikan ja fysiikan opiskelijoita tiedeshown koulumme Auditoriossa.  Esitimme yhdessä sarjan kemiallisia demonstraatioita yleisölle, joka esitys esitykseltä innostui ja ihastui näkemästään. 

Ensiksi pimensimme luokkahuoneen ja saimme luminol-demonstraatioon valmistamamme liuokset hienosti hohtamaan pimeässä aineiden reagoidessa keskenään. Sen jälkeen saimme valtavan vaahtovyöryn aikaiseksi altaaseen. Vaahdon pursuaminen  mittalasista perustui vetyperoksidin katalyyttiseen hajoamiseen  vedeksi ja happikaasuksi ja kaasun reagoimiseen seokseen lisätyn pesuaineen kanssa. Seos vaahtosi voimakkaasti ja pursusi ulos näyttävästi täyttäen koko altaan.

Seuraavaksi saimme koko salin yskimään liuottamalla litiumia vedessä. Reaktiossa vapautui voimakkaasti vetykaasua, joka aiheutti  hetkellisesti “kansassa köhän”.  Sen jälkeen valmistimme  vetyä  pneumaattisessa ammeessa, josta saimme sen kerätyksi talteen. Tiedämme jo Hindenburgin ilmalaivan räjähtämisestä, että vety yhdessä ilman hapen kanssa muodostaa räjähdyskaasuseoksen. Halusimmekin osoittaa sen yleisöllemme.  Saimme yleisöstä  rohkean, vapaaehtoisen opiskelijan keräämään tämän vetytäytteisistä saippuakuplista syntyneen “Tylyn ilmalaivan” kostutetulle kämmenelleen. Kun veimme sen läheisyyteen palavan tulitikun, syntyi pamahdus ja näyttävä, leikkivä  liekki lennähti ilmaan. 
Lopuksi yhdistelimme erilaisia suolaliuoksia erillisiin erlenmeyerpulloihin.  Saimme aikaan sakkoja, joissa havaitsimme toinen toistaan upeampia värejä.

“Elämä on kaikki värit!”

Kuva 1. Kuva 2.

Kuva 3. Kuva 4.

Kuva 5. 

Kuvat 1, 2, 3, 4 ja 5. HOT-viikon tiedetutorshow käynnissä.

Kiitos paljon esityksestä kiinnostuneelle yleisölle. Toivomme, että nautitte siitä – ainakin me esiintyjät nautimme yhteisestä HOT-tuokiostamme!

Tuomas ja Akseli ja tiedetutorit

Teksti: Akseli Sinisalo ja Tuomas Vankalo
Kuvat: Suvi Helaja ja Emma Savonen

AVOIMET OVET

Tänä vuonna järjestimme Avoimet ovet tavalla, jolla peruskoulun päättävät oppilaat saivat jälleen kerran arvokasta tietoa lukio-opiskelusta ja pääsivät tutustumaan monipuolisesti koulumme tiloihin. Oppilaat kiersivät tutoreiden johdolla eri aineryhmien järjestämissä pisteissä ympäri koulua. Yksi piste oli omistettu meille tiedetutoreille. Kerroimme yhdeksäsluokkalaisille kukin vuorollaan, mitä tiedetutortoiminta oikeastaan on ja miten monipuolisia mahdollisuuksia meille tarjoutuu tämä opintojakso suorittaa. Kukin meistä myös kertoi mikä erityisesti meitä henkilökohtaisesti on kiinnostanut ja mitä kaikkea olemme oppineet tämän opintojakson aikana.

Kuva 6. Kuva 7.

Kuva 8. Kuva 9.

Kuvat 6, 7 ja 8. Tiedetutorimme Oskar, Iines ja Oskari esittelemässä tiedetutortoimintaamme.

Kuva 9. “Chemist tree” 

Vierailevat oppilaat kuuntelivat keskittyneesti ja rauhassa esitystämme. Toivommekin heidän vaikuttuneen sekä toiminnastamme että esityksestämme ja saavamme heistä uusia tieteentekijöitä joukkoomme. 

Tervetuloa!

Teksti: Anne Maria Mäkelä ja Emma Savonen

Kuvat: Helena Kemppainen

Vierailu Aalto-yliopisto Junioriin

                                                   

Tänään, 4.11.2022, meitä meni ryhmä fysiikan opiskelijoita vierailemaan Aalto-yliopisto Junioriin, joka sijaitsee Espoossa Otaniemessä. Aalto Junior järjestää koululaisryhmille maksuttomia opintokäyntejä tieteestä, taiteesta, tekniikasta ja taloudesta. Tarjonnassa on myös muita tapahtumia, kerhoja, leirejä sekä kilpailuja.

Meidät vastaanotti kaksi Aalto-yliopistossa opiskelevaa opiskelijaa. He kertoivat ensin hiukan opiskelusta yliopistossa. Sitten pääsimme käsittelemään mielenkiintoista aihetta nimeltä: Satelliitit ja avaruustekniikka. Tutustuimme satelliittien toimintaan, saimme itse purkaa ja rakentaa Kitsat-satelliitin sekä testata satelliittien toimintaa maa-aseman kanssa. 

Ensin Kitsat-satelliitti purettiin ruuvimeisselin avulla osiin, jotta pystyttäisiin tutkimaan paremmin mitä satelliitti itsessään sisältää ja minkälaisia osia siinä on. Havaitsimme satelliitin sisältävän mm. aurinkopaneelit, kameran, gps-paikantimen, lämpötila-anturin ja kiihtyvyysanturin. Sen jälkeen Kitsat koottiin uudestaan yhteen. Tässä piti olla tarkkana, että osat asetettiin juuri oikeassa järjestyksessä ja oikein päin paikoilleen. Lopuksi päästiin tutkimaan sen toimintaa ja yhteyksiä paremmin. Tähän tarvittiin tietokonetta, hiustenkuivainta, taskulamppua ja antennia.

Tietokoneen ja antennin avulla tutkittiin satelliitin yhteyksiä maa-aseman kanssa. Tietokoneeseen syötettiin esimerkiksi erilaisia komentoja (sanoja ja lauseita), jolloin Kitsat-satelliitti lausui ne piippauksina käyttäen Morsen aakkosia sekä led-valot saatiin syttymään ja sammumaan. Hiustenkuivaajalla pystyttiin testaamaan lämpötila-anturin toimintaa ja taskulampulla aurinkopaneelien toimintaa. Kun satelliittia heilutettiin, tietokoneelta pystyttiin seuraamaan sen nopeutta ja kiihtyvyyttä.

Kitsat-satelliitti on CubeSat -tyyppinen nanosatelliitti ja sen koko on 10 cm * 10 cm * 10 cm. Aalto-yliopistossa valmistettu Suomi 100 -satelliitti on samantyyppinen. Se laukaistiin 3.12.2018 polaariradalle tutkimaan Maapallon napa-alueiden avaruussäätä.

Fun Facts:

• Maata kiertää 36 500 satelliittia, joista vain 4 900 kappaletta on toiminnassa.
• Satelliitteja on monta erilaista. On tietoliikenne-, navigointi-, sää-, kaukokartoitus- sekä tiedesatelliitteja. 
• Satelliitteja on pakko testattava ennen laukaisua avaruuteen, koska avaruudessa on vaikeaa parantaa vikoja, jos sellaisia on. 

Teksti: Renna Liiv

Kuvat: Renna Liiv ja Emma Savonen

Tiedetutoriemme vierailu Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella, Kemian laitoksella, Polymeerikemian osastolla

12.10.2022

Syysloman kynnyksellä me tiedetutorit tempaisimme. Vierailimme Helsingin yliopiston kemian laitoksella, Kumpulan kampuksella. Iltapäivä täyttyikin tiukasta tietopaketista polymeerikemian uusimmista innovaatioista ja tutkimuskohteista. Pääsimme osallisiksi polymeerikemiaan erikoistuneen tutkijan, Sami Hietalan esityksestä myös viimeisimmistä tutkimustuloksista.

Oli yllätyksellistä ja samalla hienoa kuulla, että yliopistossamme on jo vuosien ajan kehitelty polymeroitumisreaktioissa ns. Click-synteesiä  ja juuri tämän vuoden 2022 kemian Nobel-palkinto on myönnetty tästä samasta aiheesta.  Molekyylitutkijat Carolyn Bertozzi, Morten Meldal ja Barry Sharpless saavat Nobelin kemian palkinnon juuri  niin kutsutun click-kemian ja bio-ortogonaalisen kemian kehittämisestä

Olemme kansainvälisesti asioiden ytimessä! 

Laboratoriokierroksella saimme tutustua moniin uusimpiin, toinen toistaan korkeatasoisempiin ja herkimpiin tutkimuslaitteisiin.

Vaikuttavimpia olivat 500 MHz:n NMR-spektrometri voimakkaine magneetteineen, IR-, massa- ja UV-Vis spektrometrit, joiden tuottamista spektreistä voidaan tunnistaa molekyylejä, niiden avaruudellisia rakenteita ja esim. käyttökelpoisuutta vaikka lääkkeiden tehoaineiksi. Partikkeleiden kokoa – niin pieniä kuin ne makromolekyyleistäkin puhuttaessa ovat –  tutkitaan dynaamisella valonsironnalla, johon tähänkin on oma erikoislaitteensa. Vielä yhtenä esimerkkinä mieleemme jäi polymeerien moolimassan määrittäminen ns. kokoerottelukromatografialla. 

Mielenkiintoa ja hämmästelyä herättävä laite oli myös laite, joka tuottaa läpimitaltaan nanoluokan polymeerisäiettä. Siitä saattaa tehdä lähes läpinäkymätöntä verkkoa, josta silmään asetettuna, silmän omien orgaanisten ainesosien avulla muodostuu uusi verkkokalvo.

Aivan mahtava innovaatio. Eikö sinustakin? 

Varsinaisen ohjelmamme jälkeen piipahdimme vielä fysiikan ja matematiikan laitoksilla aistimassa opiskelijaelämää. Käytävillä ja opiskelijoille tarkoitetuissa tiloissa olikin käynnissä iloinen työn tohina ja yhdessä tekemisen meininki!

Kiitos yliopiston ihmiset.
Meillä oli hyvä päivä!

“Luonnontieteilijöillä .. on tulevaisuus luonnostaan luissaan..” 
      C.P. Snow

Teksti: Anne Maria Mäkelä
Kuvat: Anne Maria Mäkelä ja Emma Savonen